Ekoetsikkoperheen elämää
Tervetuloa ekoblogiin, kaikki tiedostavat, kriittiset ja ympäristöntilasta huolestuneet perheelliset! Tai sellaiset, joiden tavoitetaso on vihertävä, mutta käytännön toimet laahaavat vielä perässä…
Tunnustan, että niin se on meilläkin. Kaksi ympäristöalan ammattilaista, ja silti ekologisuus tuntui pitkään itupakkopullalta. Mutta niin tässä kuin muissakin asioissa muna opettaa kanaa. Lapset ovat luonnostaan innoissaan pienten ja olennaisten asioiden äärellä. Ja sitä ekologisuus minulle on: luonnon huomioon ottamista omassa elämäntavassa ja sen asian ymmärtämistä, että ihminen on erottamaton osa luontoa. Ekologisuus on yksinkertaisten ja luonnollisten asioiden arvostamista.
Nykyään ekoilu alkaa olla elämäntapa, joka rikastuttaa arkeamme. Kaikkein ekoimpana tekonani ikinä pidän monivuotista kotiäitiyttäni. Se karsii automaattisesti pois ainakin suurimman osan turhista ostoksista ja asettaa pehmeät arvot elämän keskiöön. Ihminen on mukavuudenhaluinen ja tunnustan, että asuisin mieluusti leveämmin, kulkisin sateella autolla (ehkä jopa tila-autolla!) kerhoon ja vaatettaisin koko perheen tyylikkäästi ja säästelemättä. Keittiömme vuoden 1979 oranssi muovimatto on sen verran äärimmäien näky, että sitä sietäessäni ekonuukailijan itsetuntoni kohoaa pilviin – kuinka vannoutunut ympäristönsuojelija olenkaan, kun maltan olla tilaamatta päälle jotain tyylikkäämpää päällystettä (esimerkiksi lattialankkuja…) Mutta se ei haittaa, kun tällainen nuukailu on tulkittavissa vastuulliseksi ympäristötietoisuudeksi. On mukavaa tuntea itsensä edes joskus hyväksi ihmiseksi 
Oikeasti ekologisuus ei ole meille tiukkapipoisuutta ja kieltäytymistä. Kasvisruoka on seikkailu makumaailmaan ja sitä voi kasvattaa yhdessä lasten kanssa. Käveleminen joka paikkaan on virkistävää, terveellistä, kasvattavaa ja ilmaista kuntoliikuntaa (perheen isä tarvitsee autoamme työssään). Vanhat huonekalut ovat hyvällä toivolla joskus lapsenlapsilleni antiikkia ja lastenvaatteiden kierrätys tarjoaa edullisen ja hyvän omantunnon tavan shoppailla usein kirppiksellä. Kestovaippailu vaatii ehkä eniten itsekuria, sillä meillä ei ole kuivausrumpua – sekin säästää energiaa.
Odotan innolla, millaista keskustelua ekologisesta perhe-elämästä tässä blogissa saadaan aikaan. Ekoilussa on se sama huono puoli kuin vanhemmuudessa, että täydelliseksi siinä ei voi tulla. Sen takia kokemusten jakaminen voi olla kaksiteräinen miekka, mutta yritetään kaikki tsempata toisiamme enemmän kuin potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole kyennyt tai jaksanut samanlaisiin ekotekoihin kuin jokin muu perhe!
(Laura)
6. huhtikuuta 2008 kello 13.39
Minä kolmen lapsen äitinä ihailen kovasti kaikkea ekoilua, mutta oon todella huono toteuttamaan mitään käytännössä. Tässä faktat:
Meillä käytetään kestovaippoja (satunnaisesti) nyt toivottavasti vähän useammin, kun vaippailijoita on kaksi. Toinen toivottavati oppii kesään mennessä kuivaksi.
Asutaan kaupungin keskustassa, mutta silti (varsinkin viime aikoina) tulee kauppareissulle valittua auto mukaan, kun vauva 4vk. ei jaksa odottaa ruokaa ja äitiä kovin kauan. Meillä sentään on kolmekin kauppaa 1,5km säteellä. Minulla on myös turha pyörä varastossa seisomassa ja sitä on tosi inhottava valita mukaan, kun sillä on niin paha ajaa. Kunhan saadaan varoja, pitänee koettaa saada hommatuksi uusi pyörä. Jos vaikka saisi joltain ostettua tarpeettomana käytetyn..
Sitten miustakin olisi kiva edes vähän viherpiipertää lasten kanssa, mutta oon toivoton purupeukalo! En saa eden meidän kukkasia kunnolla säilymään hengissä, ja sitten on tää tilaongelma. Pienessä kerrostaloasunnossa kun ei tunnu löytyvän vapaata pöytätilaa kasvatuksia varten:/ Kaiken hyvän lisäksi pääsiäisruohotkin päätyivät lattialle, eikä ylimääräistä siivoomista haluis hankkia yhtään. Onneksi on luonto lähellä täällä kaupungissakin, päästään lasten kanssa tutkailemaan kasvun ihmeitä:)
Kivaa ois kuulla ihmisten ekotekoja ja käytännön toimituksia, jos oppisi itekin toimimaan järkevämmin, ja oma mukavuus ja helppous tallaantuisi taka-alalle. Ei tää pallo loputtomiin kestä ihmisten järjetöntä kulutusta!
Löytyis vaan ihmisiä tännekin kommentoimaan ja kertomaan koemuksia:)
7. huhtikuuta 2008 kello 22.58
Kaupunkilainen, voisiko kantoliina ja siinä imettäminen hädän tullen olla teidän ratkaisu noille kauppareissuille?
8. huhtikuuta 2008 kello 15.58
Meillä on trikoinen kantoliina,mutta siihen tehty kehtosidonta ei oikein tunnu toimivan. Ollaan kyllä vauvan kanssa käytetty ristisidontaakin jo, mutta silti jotenkin pelottaa, ettei ole haittaa pienille lonkille=o/ Ei olla vielä liinassa ulkoiltu.
Ristisidonnassa vauvaa ei oikein voi samalla imettää:( Eniten olen huolissani tosta auton käytöstä, mutta viime päivinä auto ei oo liikkunu lainkaan, en tiedä onko se lukenu nää miun ajatukset, mutta perjantaina kun olin menossa “pikaisesti” kauppaan, ei auto lähtenyt käyntiin:) Oli siis pakko valita se kamala pyörä, mutta kyllähän näin lyhkäsen matkan voi sitten vaikka pyörää työntääkin, jos selkä ei kestä ajaa. Illalla kun mies kävi autoa kokasemassa, lähtikin heti käyntiin eli käynnistäjässä vika.
Säästyipähän se yksikin turha matka.