|
|
Ekoelämää
viherpiiperrystä
Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä, vaikka puutarha- ja yrtinkasvatuskirjoja on varmasti melkein hyllymetri. Edes yhtään huonekasvia en onnistu pitämään hengissä. En todellakaan tiedä mitä teen väärin niiden kanssa – ehkä en vain ymmärrä kasvien sielunelämää opintoihinin kuuluneista kasvikursseista huolimatta.
Siksipä onkin onni, että perheen esikoinen suorastaan rakastaa kukkia ja suloisia pikku taimia. Taisteltuani epäonnistumisen pelkoa vastaan suostuin ostamaan muutaman pussillisen pikku siemeniä ja taimimultaa. Tällä kertaa yritin tehdä homman ihan pilkulleen oppikirjojen mukaisesti, ettei tytär pettyisi kun taimet jäävät kasvamatta. Keittiöön raahatulla puutarhapöydällä kasvaakin jo lapsen itsensä istuttimana mm. herneenversoja ja rucolaa. Varmimmaksi vakuudeksi rairuohoakin – jotain vihreää saadaan siis joka tapauksessa!
Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että taimien kanssa piipertäminen on hyödyllisyytensä lisäksi myös hauskaa!
(Laura)
Yksi kommentti kirjoitukseen “viherpiiperrystä”
Kommentoi kirjoitusta
Tämän blogin
uusimmat kommentit
- LauraH: Minun sinnikkyyteni tai lasten pinna ei oikein meinaa riittää siemenistä asti kasvattamiseen, joten meidän "ikkunalaudan yrttimaa" koostuu kaupan valmiista basilikasta, ...
Minun sinnikkyyteni tai lasten pinna ei oikein meinaa riittää siemenistä asti kasvattamiseen, joten meidän “ikkunalaudan yrttimaa” koostuu kaupan valmiista basilikasta, timjamista ja isosta ruukkurosmariinista. Nämä olen istuttanut uusiin multiin ja ruukkuihin, ja nyt niiden kasvua seurataan ja satoa nautitaan päivittäin. Tulee muuten ihana tuoksu keittiöön!