Ekoelämää

Tuli tehtyä kesälomareissu Lounais-Suomeen, ja hienohelmana halusin taas viettää toisen yön hotellissa. Se tuntuu aina helpommalta vaihtoehdolta, kun ei tarvitse lähtiessä lakaista lattioita, ja valmis aamiainenkin odottaa. Tuttavaperheissäkin olisimme voineet yöpyä, mutta kesärytmimme menivät niin pahasti ristiin heidän nukkumaanmenoaikojensa kanssa, että armahdimme meitä kaikkia visiteeraamalla päiväsaikaan.

Toiseksi yöksi mies halusi mökkiin meren rannalle, ja sopiva leirintäalue löytyikin. Olemme lähes joka kesä yöpyneet jollain leirintäalueella vähintään kerran, mutta jotenkin mieleeni on iskostunut homman vaivalloisuus. Lapsena nimittäin yövyimme aina camping-mökeissä, ja muistelen kauhulla sitä lähtötohinan kiireistä tiskiurakkaa ulkoilma-altailla sekä sotkuisia vessoja ja suihkuja. Viime kerralla alueella yöpyi myös melkoisen äänekästä rälläysporukkaa, eikä lasten kanssa tehnyt mieli liikuskella ulkona.

T’ällä kertaa kokemus oli kuitenkin yksinomaan positiivinen. Siikaranta Campingin mökki Porissa oli pieni, mutta hyvin siisti. Lapset osasivat jo arvostaa kerrossänkyjä. Mies oli tyytyväinen merinäköalaan, vaikka sitä peittikin osittain matkailuauto. Kävimme kallioisella rannalla ihastelemassa kesäiltaa. Esikoinen innostui kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään tikanheittoa, ja minä ihastelin erittäin siistejä pesutiloja. Huoltoasemien vessat olivat sen jälkeen kauhistus. Nukuimme paljon paremmin kuin hotellin ilmastointilaitteiden hurinassa, emmekä kesähelteellä kaivanneet valmista aamiaista. Alueella olisi ollut myös kalliimpia mökkejä sisävessoineen ja saunoineen, mutta isojen lasten kanssa moinen olisi ollut jo liian helppoa. Tulipahan juostua ulkona eikä möllötettyä sisällä.

Telttoja alueella oli vain kaksi. Tuli ihan huono omatunto, että majoitusta miettiessämme ei telttailu käynyt edes mielessä. Mutta kyllähän senkin vielä kerkiää kokeilla. Se nyt ainakin on varmaa, että ensi kesänä leirintäaluevaihtoehto on ykkönen ja hotelli vasta kakkonen.

Laura