Ekoelämää

Arkisto ‘keittiö’ aiheelle

Kesän luomuherkkuja

Keskiviikko, Kesäkuu 9th, 2010

Valmistin tänään niin luomut pöperöt, että vaikea enää ylittää: oman mökin nokkosista tehtyä muhennosta, keitettyjä ohrasuurimoita ja keitettyjä luomumunia. Tämä on mökkeilypikaruoka, mutta onnistuu hyvin näin kaupunkioloissakin, kun oli pussillinen mökiltä tuotuja nokkosia mukana.

Taitolle nokkos- tai pinaattimuhennos keitetyllä kananmunalla vahvistettuna on aina maittanut hyvin. Se on ainoa ruoka, jota hän syö säännönmukaisesti lautasen tyhjäksi. Kyllä hän hyvin syö kaikkea muutakin, mutta minulla lienee tapana kattaa liian isoja annoksia. Syön sitten itse loput.

Tähän vuodenaikaan kannattaa poimia nokkosista vain latvat, ei paria kolmea lehtiparia enempää. Muuten mukana on liikaa sitkeää vartta. Suolan ja sokerin sopiva suhde riittää mausteeksi pinaattimuhennoksen tapaan. Maitojauhettakin voi lisätä joukkoon, jos sitä sattuu olemaan.

Toinen luomuruokasuosikkimme mökillä on savustettu lahna. Mökkijärvi on viimeisen kymmenen vuoden aikana rehevöitynyt yhä näkyvämmin peltojen valumavesistä, ja sinne on ilmestynyt virkeä lahnakanta. Olemme oppineet syömään niitä savustamalla ne vanhalla pallogrillillä. Edes grillihiiliä ei tarvitse ostaa, kun käyttää itse tehtyjä koivupilkkeitä. Ekaksi kyllä joutuu polttamaan pientä koivupilkenuotiota grillissä, ennen kuin hiillos on valmis. Sitten on oltava nopea, sillä hiillos ei kauan kestä.

Lahnoilta katkaisemme niskan, poistamme sisälmykset, täytämme kalat suolaheinäsilpulla ja lisäämme suolaa. Lahnan rasva on kunnon aivoruokaa, ja savustettuna kala on todella hyvän makuista.

Eilen tuohduin Hesaria lukiessani jutusta, jossa kalastaja ei ymmärtänyt arvostaa suuria lahnasaaliitaan, vaan toimitti ne bioenergiaksi. Tänään mielipidekirjoitukseni julkaistiin. Nähtävästi moni muukin on ottanut yhteyttä, sillä Kotimaa-osiossa kokit ja martat ottivat kantaa lahnan palauttamiseksi suomalaisten ruokapöytään.

-Piia

Aihe: keittiö, mökkeily, ruoanlaitto, villivihannekset, yhteiskunnallinen vaikuttaminen | 2 Kommenttia »

Yksivuotias herkuttelee

Lauantai, Huhtikuu 3rd, 2010

Meille on tullut tavaksi viettää kristillisen kalenterin paastonaikaa laskiaisesta pääsiäiseen, vaikka emme kirkkoon kuulukaan. On hyvästä, ettei kaikkea ole kaiken aikaa saatavana. Viime vuosina olemme viettäneet sitä juustopaaston muodossa, siis jättämällä juuston pois ruokavaliosta. Lihattomalla ruokavaliolla olemme muutenkin ympäri vuoden.

Yksivuotiaallamme on laajat makumieltymykset. Yllätymme jatkuvasti, mistä ruuasta hän milloinkin innostuu. Joulun alla kului iso purkillinen etikkaan säilöttyjä pikkurouskuja, kun hän ahmi ne aina voileipänsä päältä ja vaati uusia, ennen kuin voileipä oli syöty. Samaan tapaan on tyhjentynyt syksyllä säilömämme hapankurkkuämpäri ennen aikojaan, ja hapankaalinkin menekki on suurta. Idut, etenkin isot mungpavun idut, ovat mieluisia ja kooltaan sopivia sormin syötäväksi. Väitetään, että pitkä rintaruokinta vähentää nirsoilua, koska äidinmaidon maku vaihtelee äidin syömien ruokien mukaan. Se on Taiton ruokailua katsoessa helppo uskoa.

Juuston tilalla leivän päällä olemme syöneet tahinitahnaa, maapähkinävoita ja viime aikoina myös Tartexin yrttilevitettä. Olen itse niin tykästynyt niihin kaikkiin, etten ole edes kaivannut juustoa. Taitokin pitää kaikista, vähän vaihdellen, mikä milloinkin on suurin suosikki. Tomppa suostuu syömään vain maapähkinävoita, mutta sitä kuluu sitäkin suurempia määriä. Tartex maistuu kuulemma liikaa maksamakkaralta. Niin kuin kyllä maistuukin, mutta minä taas ennen kasvissyönnin aloittamista *pidin* maksamakkarasta. :)

Olen aloittanut työt uudessa työpaikassa kolme päivää viikossa, ja aikaa ruuanlaittoon on aiempaa vähemmän. Niinpä olen sortunut käyttämään pakasteita. Hyvä pikaruoka kotiin päästyä on pussillinen wokkityyppisiä vihanneksia ja paketti tofua, jonka voi pikamarinoida pannulla. Kun marinoitujen tofupalojen päälle paistinpannulle kippaa wokkivihannespussin, ruoka on valmista melkein saman tien. Taito poimii lautaseltaan aina ensiksi suuhunsa tofun ja parsakaalin palat, seuraava suosikki ovat porkkanat.

Lopetimme paaston vähän etuajassa jo pitkänäperjantaina, kun mummolassa ei ollut vaihtoehtoisia levitteitä tarjolla leivän päälle. Toki voisi syödä vain voinkin kanssa, mutta Taiton leivälle halusimme jotain kalsiumpitoista. Tahnojen syönti jatkuu kyllä kotona paaston loppumisesta huolimatta. Paastossa on sekin hyvä puoli, että on mahdollisuus päästä eroon piintyneistä tottumuksista.

-Piia

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.

Aihe: kasvissyönti, keittiö, ruoanlaitto | 1 kommentti »

Ekat sanat ituhippiperheessä

Perjantai, Maaliskuu 12th, 2010

Taito valmistelee usein osaamistaan kaikessa hiljaisuudessa, ennen kuin esittelee sitä muille. Puhumaan oppimista odotimme pitkään, sillä ekojen kunnon sanojen tultua noin 10 kk iässä ei kuulunut mitään pitkään aikaan. Taito toisti joskus perässä yksittäisen sanan hyvin selvästi (esim. kirja, ruoka, vaippa), mutta yhden kerran jälkeen hän ei koskaan sanonut sanaa enää uudelleen. Joskus hän saattoi sanoa äiti tai isä, kun kyseinen vanhempi tuli kotiin oltuaan useamman tunnin jossakin.

Pari kuukautta sitten tammikuussa alkoi viimein tapahtua. Taito oli silloin 1 v 8 kk ikäinen, kun hän alkoi toistella juuri kuulemiaan sanoja. Sitten kuului ensimmäinen kunnon lause: bussi ajaa! Keittiömme ikkunasta näkyy nimittäin ideologisesti oikeaoppinen liikennemaisema: joukkoliikennekatua eivät muut kuin bussit aja. Seuraavalla viikolla lause piteni muotoon “bussi ajaa lujaa”.

Ruoka kiinnosti myös, sillä ensimmäinen itse muodostettu lause oli “suussa on ituja”. Sitten suussa oli “pusuasiaa”, ja siitä lähtien puhetta on riittänyt. Taapero on itse riemuinnut kovasti osaamisestaan, ja ollut selvästi hyvillä mielin, kun saa itseään ilmaistua myös sanallisesti.

Hän sai kyllä aikaisemminkin asiansa hyvin perille, esimerkiksi asettamalla käteni kainaloidensa alle sen merkkinä, että hänet on nostettava syliin, ja näyttämällä sitten, minne pitää mennä. Kohde oli useimmiten hedelmätarjotin. On ollut mukavaa saada selville, mitä hänen päässään on muuten liikkunut.

Viime viikon lopulla alkoi laskeminen. Taapero alkoi laskea kymmeneen, ja on siitä lähtien laskenut kaikkea, mitä ympärillä näkyy. Lauseetkin ovat muuttuneet entistä pitemmiksi. Saan esimerkiksi kuulla, että “äidin villatakissa on seitsemän nappia”. Se kuulostaa hauskalta, aika samalta kuin ulkomaalaiset suomea opetellessaan. Sanat ovat enemmän irrallaan toisistaan kuin aikuisen puheessa, kuin niitä vain lueteltaisiin peräkkäin.

Taito on saanut myös ruotsin kielikylpyä kämppikseltämme Carinalta, joka puhuu hänelle aina ruotsia. Kieltosanat tyyliin “Rör inte spegeln” ovat ainakin tulleet tutuiksi. Viime aikoina taapero on toistellut myös joitain ruotsinkielisiä sanoja. Toimme kirjastosta viimeisimmän kirjakasan mukana myös ruotsinkielisen lastenkirjan, ehkä sen lukeminen auttaa pääsemään kieleen kiinni paremmin.

-Piia

Aihe: elämänilo, keittiö, liikenne | 1 kommentti »

Terveysvaikutteista ruokaa

Tiistai, Syyskuu 22nd, 2009

Suvin kokemusten mukaan lihansyöjän totuttelu kala-kasvisruokavaliolle ei tarvitse olla hankalaa, etenkin kun asiasta ei tee suurta numeroa. Kesän ajan meillä oli perheessä samansukuinen kokeilu menossa, kun äitini oli mukanamme mökillä. Söimme kaikki samoja kala-kasvispöperöitä, eikä äiti valittanut sörsseleistämme yhtään.

Samalla tuli vähennettyä karkin syöntiä. Siinä auttaa kummasti harva kaupassa käynti ja kotikontuja pitempi kauppamatka (vaikka meillä onkin mökillä ylellisyytenä lähikauppa 3 km päässä). Emme syö paljon makeaa muutenkaan, mutta nyt satunnainen suklaan mussutuskin jäi pois.

Kesän jälkeen äitiäni odotti ylläri labratulosten muodossa. Hän sairastaa kakkostyypin sokeritautia, jota seurataan muutaman kerran vuodessa. Keväällä lääkäri oli puhunut, että nykyinen yhdistelmälääkitys ei enää riitä, vaan korkeiden sokeriarvojen takia olisi jo siirryttävä insuliinin piikittämiseen. Kesän aikana sokeriarvot olivatkin pudonneet roimasti, hyvälle tasolle. Piikitystä ei tarvinnutkaan aloittaa ja toisen sokeritautilääkkeenkin sai jättää pois.

Kala-kasvisruokamme taisi siis olla myös terveysvaikutteista! Emme edes ole mitään ortorektikkoja, vaan syömme ihan tavallisia voi-pottu-silli -aterioita salaatilla täydennettynä. Kaalilaatikkoa, “pinaattimuhennosta” nokkosista ja muista villivihanneksista tehtynä oli pöydässä aika usein, samoin kasvispiirakoita, muhennoksia, pannulla paistettua kalaa.

Toki liikuntakin teki varmaan oman osansa. Mökkityönjaossamme äiti huolehti tunnollisesti veden kantamisesta kaivosta ja likaämpärin viemisestä ulos sekä hoiti tiskit. Kasvimaalla riitti puuhaa meille kaikille.

Minua jäi mietityttämään, että suomalaisen terveydenhoidon pitäisi tukea enemmän elämäntapojen muutosta. Etenkin kakkostyypin sokeritauti lisääntyy koko ajan. Lääkkeet ovat helppo ratkaisu, mutta niiden rinnalla lääkärin määräämään reseptiin voisi kuulua lähete ryhmään, jossa elämäntapoja korjataan porukalla. Kokataan vaikka kerran viikossa yhdessä kasvisruokia tai jotain. Liikuntareseptejäkin voi nykyään määrätä, ja esimerkiksi Japanissa voi lääkäriltä saada määräyksen liikkua luonnossa säännöllisesti, joten tämäkin sopisi hyvin palettiin mukaan. :)

-Piia

Aihe: kasvissyönti, keittiö | 2 Kommenttia »

Huomaamattomia muutoksia

Maanantai, Syyskuu 7th, 2009

 Tajusin tänään kaupassa, että minusta on tullut kasvissyöjä. Ei kauhean tiukkalinjainen, eikä kovin tietoisesti, mutta kuitenkin. Aika jännää. Keväällä tajusin että mies saa halutessaan liharuokaa töissä ja lapset päiväkodissa – kivi tipahti sydämeltäni kun en enää yksin ollut vastuussa heidän tasapainoisesta ravitsemuksestaan… Päätin aloittaa kotona kasvispainotteisen linjan. Aluksi oli tosi hankala keksiä kasvisruokaa joka päivälle, mutta pikkuhiljaa hyviä reseptejä kertyi ja tutustuin uusiin, herkullisiin raaka-aineisiin. Kalan määrä ruokavaliossa kasvoi hurjasti, mikä lienee koko lailla hyvä juttu. 

Olen tietoisesti pitänyt perheen projektin ulkopuolella: minä suunnittelen ruokalistat ja teen ruoat, he syövät ja ovat tyytyväisiä. Salakavalasti olen vaan jättänyt jauhelihat ja pihvit ruokalistalta, eikä kukaan ole valittanut. Pidän sekasyönnin illuusiota toistaiseksi yllä ostamalla silloin tällöin paketin kalkkunaleikettä leivälle ja lapsille kiirepäiviksi nakkia. Oveluutta ja ruokahuollon monopoliasemaa on siis käytetty, häikäilemättömästi! Miehen vieroksumat luomu-tuotteetkin ovat päässeet ostoslistalle, eikä mausta ole vielä valitettu. ;)

Hiljainen strategia on purrut huomattavasti paremmin kuin aikaisemmat yritykseni vakuuttaa mies kasvissyönnin järkevyydestä. Lapsillekaan ei kannata mainita että “äiti teki tänään lasagnen uudella reseptillä” – paremmin uppoaa kun kuvittelevat syövänsä sitä samaa vanhaa! Ovela strategia oli tosiaan niin ovela, että yllätti luojansakin. Mitäs minä, kasvissyöjä? Taidan jatkaa hiljaista esimerkkiäni. Jännityksellä odottelen sitä päivää, jolloin mies esittelee perheen kasvissyöntiä kavereilleen yhdessä päätettynä linjana. Niin kävi kestovaippojenkin kanssa – sen jälkeen kun hän oli niitä ensin viitisen kuukautta aktiivisesti vastustanut. ;)

-Suvi

Aihe: kasvissyönti, keittiö, luomuviljely, ruoanlaitto | 8 Kommenttia »

Tiskikapina

Maanantai, Toukokuu 18th, 2009

Kotona vauvaa hoitaessa on ollut välillä sellainen tunne, ettei lapsipolo näe varhaislapsuudessaan muuta kuin keittiömme. Suurin osa ajastamme kuluu siellä ruokaa laittaessa, syödessä ja syöttäessä. Vaippahuoltoon kuluu myös paljon aikaa.

Uusimman Vauva-lehden Aika tasan -artikkelissa kaksi vauvaperhettä listasi ajankäyttöään. Jäin hämmästelemään, kuinka he selvisivät niin nopeasti. Miten ihmeessä joku voi hoitaa päivän ruokahuollon tunnissa tai lyhyemmässä ajassa? Päätin vertailun vuoksi tehdä vastaavan listan kotona.

Tavallisena lauantaina ruokahuollosta (1 h 23 min), syötöistä (1 h 2 min), siivouksesta (1 h 19 min), pyykeistä (23 min) ja nukuttamisesta (34 min) kertyi minulle vajaan viiden tunnin urakka. Tompalla oletettavasti suunnilleen saman verran. Omassa listauksessani eivät olleet mukana vaipanvaihdot, koska Tomppa hoiti ne kaikki, kuten usein vapaapäivinään.

Tavallisena tiistaina minulta kului ruokiin 2 h 53 min, syöttöihin 1 h 9 min, siivoukseen 30 min, pyykkeihin 13 min, vaipanvaihtoihin 1 h 10 min ja vaippapyykkiin 28 min. Tomppa teki illalla, minkä ehti. Ruokahuollossa ei siis ole syöminen mukana.

Ja molemmat päivät osuivat sellaisiksi, jolloin emme edes tehneet itse lämmintä ruokaa. Lämmitimme aikaisemmin tehtyä. Vauvanruuat teimme itse molempina päivinä, paitsi yhden purkkiruuan annoimme kaverin luona käydessämme. Ruoanlaittoa nopeuttavat toimenpiteet olisivat siis paikallaan.

Tiskaamisen olemme jo minimoineet aikaisemmin. Kun huomasin kerta toisensa jälkeen tiskaavani kattilaa päivän aikana, päätin, että kaikkiin ruokiin ei tarvita puhdasta kattilaa. Vauvan lounasruuan voi tehdä aamun puurokattilaan pesemättä sitä välillä, samoin iltapuuron jälkeen kattilaa ei ole aina pakko pestä, ennen kuin siinä keitetään aamupuuro. Talvella lounaskattilassa saattoi tehdä vauvalle kaksi annosta tuokaa, ja viedä sitten kattilan loppuine sisältöineen parvekkeelle kylmään. Päivällinen onnistui vain lämmittämällä.

Muita tiskivuorta pienentäviä toimia ovat nämä:

- vakikupit aikuisilla, sopivat niin ruokajuomiin kuin teen ryystämiseen. Pestään siivouspäivänä kerran kahdessa viikossa. Ruskeasta mukista ei likakaan näy. :)

- puinen voiveitsi, joka myös pestään vain siivouspäivänä. Ei pyöri voisia veitsiä pitkin pöytiä, vain tämä yksi odottaa vakipaikallaan.

- voileivät syödään leipälaudan päältä. Tasaiselta pinnalta voi vain pyyhkäistä murut pois tai lisäksi huuhtaista. Ei tarvitse täyttää tiskikonetta pikkulautasilla, joilla kullakin on kolme leivänmurua.

- yksi kämppiksistä näkyy käyttävän vakikuppia, josta hän syö jugurttia pesemättä joka kerta. Jugurtti kuivuu siihen aika siististi, eikä aiheuttane makuvirheitä seuraavalla kerralla.

Mikroaaltouuni vähentäisi myös tiskauksen tarvetta, mutta sellaista meillä ei ole. Joskus ehkä hankitaan, jos kämppiksen kahvinkeitin suostuu väistymään. :)

Mutta nopeita kasvisruokavinkkejä otan mielelläni vastaan!

-Piia

Avainsanat: ,
Aihe: keittiö, ruoanlaitto, säästövinkki | 7 Kommenttia »

Yksivuotiaan suosikkileluja

Sunnuntai, Huhtikuu 26th, 2009

Kirjoitin talvella seitsenkuukautisen vauvan suosikkileluista. Huomenna on Taiton yksivuotissyntymäpäivä, joten nyt on hyvä aika päivittää lelutilanne.

Lelujen pureskelun tilalle Taito on löytänyt monenlaisia muita tapoja leikkiä. Pitkäaikainen suosikki olivat sisäkkäiset eriväriset muovipurkit, jotka ovat kummeilta lainassa. Niitä hän jaksoi hypistellä ja asetella sisäkkäin pitkiä aikoja yhteen menoon. Niilla on yllättävän monta ominaisuuta, jotka löytyvät osaamisen karttuessa. Nyt pelkkä purkkien kokoaminen sisäkkäin on käynyt tylsäksi, ja vauva näkyy lajittelevan niitä värin mukaan, esimerkiksi pelkästään keltaiset ja siniset purkit sisäkkäin. Purkit kelpaavat myös ruuanlaittoleikkeihin. Tornin kokoaminen lienee vuorossa seuraavaksi, mutta vielä se ei onnistu.

Fyysikkona vauvan hahmotuskyvyn kehittyminen on ollut hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Ympäröivän maailman ominaisuudet tulevat tutuiksi vasta yksi kerrallaan kokeilemalla. Vauva ei mistään tiedä, että isompaa purkkia ei voi panna pienemmän sisälle, vaan kokeilee molempia vaihtoehtoja tasapuolisesti. Vasta monen kokeilukerran jälkeen hän oppii säännön, kummin päin kannattaa yrittää.

Pääiäisenä isovanhempien luona Taito iski silmänsä kahteen teekannuun, ja viettikin suuren osan lomasta niiden kimpussa. Kansi päälle, kansi pois, porkkananpala kannuun, kansi päälle, puuro pyyhkeen alle hautumaan, kansi pois jne. Välillä syömään ja vaipanvaihtoon, sitten takaisin kannujen kimppuun. Kotiin päästyämme annoin hänelle kattilan, kannen ja puukauhan, ja leikki jatkui yhtä touhukkaasti. Lastenpedagogin kehittämät lelut eivät selvästikään ole välttämättömiä kiinnostaviin leikkeihin, mutta muovikattila säästäisi korviamme helvetilliseltä kolinalta. :)

Meillä on myös perinteinen puinen muotolaatikko, jonka Taito sai jo nimenantojuhlalahjaksi. Se on jaksanut kiehtoa kuukausitolkulla. Aluksi palikat sai laatikkoon avaamalla kannen. Sitten opittu sääntö näytti olevan, että vain ympyränmuotoisesta reiästä voi saada palikoita laatikkoon, ja kaikki muotoja yritettiin siitä. Sittemmin neliönmuotoisen reiän ja kuutionmuotoisen palikan yhteys on löytynyt.

Mökiltä tuotujen minun vanhojen “insinöörilelujeni” suosikkiaika on sekin nyt. Taiton lemppari on muovinen torvi, jota hän on oppinut töräyttelemään. On oltava tarkkana, ettei tiettyjä leluja loju saatavilla, kun keittelemme aamupuuroa ennen seitsemää, jotta myöhimmin töihin lähtevät kämppikset saavat vielä hetken armonaikaa unilleen. :)

Odotan jo kovasti kesää, jotta pääsisimme paremmin leikkimään myös luonnonmateriaaleilla ainaisen muovin sijasta. Talvella toin metsäretkeltä kotiin sammalta, mutta se tulkittiin ruuaksi ja pulautettiin pian lattialle. Kohta voi jo olla ulkona ilman lapasia ja päästä hypistelemään kaikenlaista, mitä metsästä löytyy.

-Piia

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Aihe: keittiö, lelut, ruoanlaitto | 1 kommentti »

Kalaruokia vauvalle

Keskiviikko, Maaliskuu 4th, 2009

Perheessämme noudatetaan lihatonta ruokavaliota, emmekä tarjoa siksi vauvallekaan lihaa. Valkuaisainepitoisia aterioita pitää kymmenen kuukauden ikäiselle tarjota kaksi päivässä, joten monenlaisia ruokavaihtoehtoja on jo tullut kokeiltua. Tämänikäisen pöperöissä on se helppous, että ruuan maun ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen, ja silti sitä uppoaa valtava annos (tai ainakin meillä on näin, muista vauvoista ei ole kokemuksia :) . Ruuat voi koostaa aika lailla ravintoainepitoisuutta ajatellen.

Meillä on tapana tehdä itse vauvanruuat. Valmista ostamme vain pahemman kiireen tai väsymyksen yllättäessä. Viime aikoina Taito on saanut monenlaisia kala-aterioita. Muikku on ollut kestosuosikkini. Se on edullista ja terveellistä. Kotimainen luonnonkala on myös ekologisesti paras vaihtoehto (paitsi uhanalainen luonnonlohi). Jonkin verran näpertelyä kala kyllä vaatii, mikä on hankalaa etenkin jos pikku touhuaja on käytävä nostamassa noin kymmenen sekunnin välein pois jostakin kielletystä paikasta.

Teen tavallisesti kerralla kaksi ateriaa, jotka annan lounaaksi ja päivälliseksi. Tyypillinen päivän annos sisältää 10 perattua muikkua, 2-3 isoa perunaa ja 2-3 porkkanaa. Potut kiehuvat samalla oman ateriani pottujen kanssa. Muikut kypsennän kattilassa pienessä vesimäärässä. Sen jälkeen kaadan veden pois, ja poistan kaloista evät ja ruodot. Kylkiruotoja aina jonkin verran jää, mutta ne ovat uponneet hyvin juuresmössön seassa. Sitten kuorin ja raastan porkkanat, ja kypsennän raastetta kattilanpohjalla pienessä vesimäärässä kuorien samalla perunat. Lopuksi yhdistän kalan ja potut raastekattilaan, lorautan vähän öljyä sekaan ja muussaan perunasurvimella. Ruoka on valmista!

Vaihtelua järjestän käyttämällä porkkanan ja perunoiden sijasta ja rinnalla palsternakkaa, juuriselleriä, tattaria, kuivattua persiljaa, sipulia…

Muikkujen lisäksi Taito on syönyt tähän mennessä ainakin siikaa, kuhaa, madetta, ahventa, seitä ja kasvatettua lohta. Monta kertaa vauvan kala-ateria on valmistunut näppärästi samalla, kun valmistan kalakeittoa itselleni. Jätän sopasta suolan pois, ja laitan sen muuten normaalisti. Lopussa otan kattilasta erilleen kalaa ja kasviksia kahden vauvanaterian verran (mikä on yllättävän paljon), ja muussaan ne.

Valkuaisaineita Taito on saanut myös linsseistä, pakasteherneistä, kananmunasta, härkäpavuista, suolattomasta seesaminsiementahnasta ja soijarouheesta. Herneistä tulee edelleen vatsa helposti kipeäksi, muuten kaikki on sopinut hyvin. Kalaa yritän kuitenkin antaa useimmin. Se on hyvää ruokaa aivoille, ja toivottavasti hyvää vastapainoa niille kaikille kolhuille, joita kävelemään opettelevan vauvan pää saa kestää. :)

-Piia

Avainsanat: , , ,
Aihe: keittiö, ruoanlaitto | 1 kommentti »

Idätys on niin helppoa

Tiistai, Maaliskuu 3rd, 2009

…että 2-vuotiaskin sen osaa.

Idätimme 2,5-vuotiaan Siirin kanssa mung-papuja. Niitä suositellaan ensimmäiseksi kokeiltavaksi, jos ei ennen ole idättänyt. Tässä on linkki Elävän Ravinnon Yhdistyksen taulukkoon, jossa kerrotaan, mitä kaikkea voi idättää.

kolumbus.fi/ery/Idatystaulukko.htm

Idätimme Risentan maahantuomia papuja. Risentan sivuilta löytyy näppärästi tietoa kaikista heidän tuotteistaan ja käyttöohjeita. www.risenta.fi

Ituja ei suositella alle 2- vuotiaille lapsille. Perusteluja löytää tästä artikkelista http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu0104/5.htm

Idättää voi monella tavalla.

1. vaihe: Missä idätän?

Idätysastiaksi suositellaan yleensä leveäsuista isoa lasipurkkia. Kanneksi sopii hengittävä kankaanpala, esimerkiksi harso. Kangas kiinnitetään kumirenksulla. Idätysastian on oltava niin iso, että siemenet tai pavut mahtumaan kasvamaan siellä ja ilma pääsee kiertämään. Tilaa pitäisi olla 3-4 kertaa enemmän kuin papuja alunperin. Tiskikaapissa/tiskipöydällä/kylppärissä/saunassa lasipurkki asetetaan vinoon niin, että huuhteluvesi pääsee valumaan pois purkista.

Meillä on äidiltäni perimä sveitsiläinen idätystorni. Se on helpompi käyttää kuin purkkia, sillä se voi jököttää pöydällä koko ajan. Tornimme huono puoli on ilmankierron heikkous. Jos idätän useassa päällekkäisessä tasossa, vaihdankin tasojen paikkaa usein. Päällä pidän leivinliinaa. (Idätysvälineistöstä kuvia täällä http://www.sproutpeople.com/devices/index.html)

Idättää voi myös reiällisellä tarjottimentapaisella alustalla tai muussa astiassa, josta vesi pääsee pois. Mung-pavuille suositellaan erityisesti siivilää/lävikköä ja painoa päälle, silloin saadaan kuulemma rapeinta satoa. Mungpavut ovat isoa, eivätkäkä helposti tipu pienistä rei’istä läpi. Sinimailasen itujen kanssa saa usein jupista, kun ne takertuvat siivilän reikiin.  Luovin netistä löytynyt  konsti on roikkumaan asetetussa kangaspussissa idättäminen.

2.vaihe: liottaminen

Kannattaa olla varovainen papuja annostellessa. Lusikallisella pääsee jo alkuun. Me otimme desin papuja ja söimme ituja monta päivää.

Yleensä kaikkea idätettävää liotetaan ensin 6-12 tuntia. Minusta helpointa on laittaa pavut likoon illalla ja aamulla pääsee sitten idättämään.  Siiri sai huuhdella ensin pavut siivilässä ja kaataa kaataa sitten pavut astiaan. Oli hauskaa kaataa vielä vettä papujen päälle.

Liotuksen voi tietenkin tehdä missä vain kulhossa. Liotus ja myöhemmin idätys tapahtuvat HUONEENLÄMMÖSSÄ. Kasvinsiemenhän tarvitsee itääkseen vettä, ilmaa ja lämpöä. Valoa tarvitaan vasta loppuvaiheessa, mung-papu ei välttämättä ollenkaan.

(Jos into loppuu tähän vaiheeseen, mung-pavut voi keittää ruuaksi – Risentan ohjeen mukaan keittoaika on 12 min. Joillakin nettisivuilla väitettiin, ettei mung-papuja tarvitse liottaa ennen keittämistä. Ainakin Risentan ohjeissa liotusta suositellaan 8 tuntia.)

3.vaihe: Huuhtelu ja valutus 2-4 päivää

Huonolta näyttävät mung-pavut otin pois ja Siiri sai taas kunniatehtävän huuhdellaliotusveden hyvin pois.

Pavut kaadetaan idätysastiaan (purkkiin, torniin, pussiin jne.) ja huolehditaan, että ylimääräinen kosteus pääsee valumaan pois ja samalla jostain tulee astiaan ilmaa.

Papuja huuhdellaan 2-3 kertaa päivässä. Itse huuhtelen useamminkin, jos muistan. Idätystornissa huuhtelu on helppoa: kaadetaan vettä päälle ja huuhteluvesi valuu itsekseen alusastiaan, josta entinen vesi kipataan pois. Lasipurkista pavut kannattaa siirtää huuhtelua varten varovasti siivilään. Pussissa idättäminen olisi varmasti helppoa, sen kuin huljuttelisi pussia hanan alla.

Huuhteluvedeksi käy kylmä hanavesi.

Jotkut käyttävät lämmintä keitettyä vettä, jotta mahdolliset aineenvaihduntatuotteet tai bakteerit poistuisivat tehokkaammin. Itse en ole kokeillut.

4.vaihe: syömään!

Mung-pavut ovat valmiita sitten, kun niissä on muutaman sentin pituinen vaalea “häntä”. Maku ja silmä ratkaisee, milloin haluaa ne syödä. Teimme Siirin kanssa niin, että otimme ensin puolet syöntiin ja idätimme loppuja vielä päivän.

Valmiit idut säilyvät jääkaapissa noin viikon. Idut voi pakastaa, mutta ne pitää ryöpätä ensin.

Idut voi syödä raakana. Käytin loput jääkaapissa nuhjaantuneet idut kalakastikkeeseen sipulin kaveriksi. Omaan makuuni mung-pavut olivat tällä kertaa hieman kitkeriä, mutta muut eivät huomanneet niissä mitään erityistä.

Laura

Aihe: keittiö, ruoanlaitto, säästövinkki | 2 Kommenttia »

Taituri keittiössä?

Torstai, Helmikuu 26th, 2009

Sain liikuttavaa palautetta ruoasta tässä eräänä päivänä. Mies ylisti vuolaasti kekseliäisyyttäni kun viikonlopun blinikesteistä tähteeksi jääneet sillikaviaarin jämät löytyivät maanantaina lautaselta uuniperunan vierestä. Mies piti minua innovatiivisena, ja kehui miten hyvä kierrättäjä minusta onkaan tullut. Oikeasti minua kyllä laiskotti, enkä jaksanut tehdä muuta ruokaa…

Kehut olivat kuitenkin mieleen, ja herättivät ajatuksiakin. Meillä menee aika paljon ruokaa roskiin, välillä niin paljon että hävettää. Syön kyllä edellisen päivän tähteitä lounaaksi päivittäin, mutta mies haluaisi mieluiten aina uutta ruokaa, ja senhän tietävät kaikki että pienillä lapsilla jää järestään ruokaa lautaselle. Parin viikon välein tehdään jääkaapin suursiivous, ja kyllä sieltä aina muutaman päivän eväiden verran lähtee biojätteeseen (etenkin jos mies siivoaa, se saa sellaisia “kohtauksia”).

Meillä on tuttuja jotka ovat erittäin taitavia “kierrättämään” ruokaa: aamun puuron jämät ovat illalla sämpylöissä ja päivällisen papulisäkkeestä hurautetaan kauramaidon kanssa iltapalalle makoisa smoothie. Ei kai se kovin vaikeaa olisi suunnitella ruokalistaa niin että tähteet saisivat uuden roolin seuraavalla aterialla. Tai jos olisi tosi luova, sitä ei edes tarvitsisi suunnitella mitenkään… Taitaisi tulla aika halvaksikin. Onko kellään kokemusta aiheesta, hyviä vinkkejä jaettavaksi?

-Suvi

Aihe: keittiö, ruoanlaitto, säästövinkki | 5 Kommenttia »






© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot