Ekoelämää

Arkisto ‘säästövinkki’ aiheelle

« Vanhemmat kirjoitukset

Vaippakatsaus

Tiistai, Huhtikuu 13th, 2010

Esittelin joskus vuosi sitten Taiton vaipparutiineja. Silloin käytimme harsolla täytettyä nauhavaippaa villahousujen tai muovikuoren kanssa. Nyt kun Taito käyttää kohta kaksi vuotta, vaippakäytäntö on aika samanlainen kuin ennenkin. Nauhavaipat sopivat hyvin edelleen, tosin ne kuluvat koko ajan harvemmiksi. Ensimmäinen nauha irtosi vasta muutama viikko sitten, joten kestävyys on ollut hyvä kovassa käytössä. Riisipaperin käytöstä olemme luopuneet jo ajat sitten, maitokakkavaiheen jälkeen niitä ei enää tarvitse (jos silloinkaan).

Nauhavaippojen päällelaitto vaatii lapsen paikallaan pysymistä, joten hankalin ikävaihe niiden käyttöön oli silloin, kun Taito oikein voimallisesti halusi pyöriä ympäri. Olisikohan ollut jossakin seitsemän, kahdeksan kuukauden iässä. Sitten tempoilu rauhoittui, ja vaippojen vaihto alkoi taas sujua rauhallisemmin. Nyt on vähän hassua, että vaipan laittoa varten taapero on edelleen käännettävä selälleen, mutta kyllä se sujuu. Vaippamallisen sisävaipan saa päälle seisaallaankin.

Päivähoidossa ja nopeaa vaipanvaihtoa vaativissa tilanteissa käytämme vaippamallisia sisävaippoja, joita on kertynyt monenlaista mallia. Päivähoidossa ei myöskään suvaita läpikastumisen mahdollisuutta, joten vaipan päällä on oltava muovikuori villahousujen sijasta.

Suosikkimme on kotimainen Myllymuksujen bambufroteevaippa, jota ei jostain syystä enää ole valmistajan valikoimissa. Muoviset nepparit toimivat hyvin ja imukyky on hyvä. Päivähoidossakin hoitajat käyttävät nämä vaipat ensimmäisenä, jos sellaisia on vaippasäkissä mukana. Toinen hyvä on pehmeä Niikki-merkkinen kotimainen vaippa, jonka imukyky ei tosin olisi riittänyt vaativimpaan vaiheeseen. Nyt taaperoiässä Taito pisutetaan joka vaipanvaihdon yhteydessä, joten vaipallekaan ei ole enää niin suuria nesteensitomisvaatimuksia. Myös kanadantuontia oleva Snugtofit-vaippa on tosi hyvä, se imee aika hyvin, mutta kuivuu hämmästyttävän nopeasti.

Nyt nauhavaippoja on käytössä parikymmentä, muita sisävaippoja kymmenkunta ja villahousuja kai kahdeksat. Tällä valikoimalla pärjännee hyvin vaippaiän loppuun. Olemme säästäneet pienen omaisuuden jättämällä kertakäyttövaipat ostamatta, eikä peppurasvoja ole tarvittu aikoihin. Pitemmillä reissuillakin vaunujen mukana kulkee kannellinen vaippaämpäri, jonka täyttyessä on pyykinpesun aika. Olemme pesseet vaipat koko ajan muun pyykin seassa kuudessakympissä, kerran parissa kolmessa kuukaudessa yhdeksässäkympissä. Kakkapöpöt eivät kuole alle kuudenkympin lämpötiloissa, ja mukana on käytännössä aina vähintään yksi kakkavaippa.

Vaipat pysyvät jo aika pitkään kuivina ja pottaan osataan tehdä tuotokset “tilauksesta”. Vielä kun Taito oppisi sanomaan etukäteen, milloin “tatta tulee”.

-Piia

Taapero vaippojensa keskellä. Taiton kädessä on mainio Myllymuksujen froteesisävaippa, siitä oikealla Snaptofit-merkkinen sisävaippa ja oikeassa reunassa Niikki-sisävaippa.

Taapero vaippojensa keskellä. Taiton kädessä on mainio Myllymuksujen froteesisävaippa, siitä oikealla Snugtofit-merkkinen sisävaippa ja oikeassa reunassa Niikki-sisävaippa.

Aihe: kestovaipat, kulutus, säästövinkki | Ei kommentteja »

Sähkösyöppö tietokone

Lauantai, Joulukuu 5th, 2009

Huomasin lähikirjastossa käydessäni, että menossa on kampanja, jonka aikana kirjasto lainaa myös sähkönkulutusmittareita. Laite kytketään pistorasian ja töpselin väliin, ja sen näytöltä voi lukea, montako wattia tehoa laite kuluttaa. Siinä on myös asetus, jolla voi mitata energiankulutuksen eli kilowattitunnit jollakin aikavälillä; esimerkiksi pyykinpesukoneesta voisi tutkia, paljonko yksi koneellinen vie sähköä.

Sähkösyöpöin laitteemme on sähkösaunan kiuas, mutta sen käyttö on onneksi kutistunut noin kertaan kahdessa viikossa. Silloinkin käyttöaika minimoidaan. Meitä on mietityttänyt erityisesti tietokoneiden sähkökulutus, sillä energiankäyttötutkimuksissa on huomattu niiden kuuluvan kotien energiatuhlareihin. Minulla on työpaikan kannettava kone kotikäytössä, ja Tompalla on vanha pöytäkone, joka lämpimästä puhurista päätelleen kuluttaa paljon sähköä.

Sammutamme koneet aina, kun emme niitä käytä. Mittausten perusteella syytä onkin. Kannettava koneeni on kylläkin yllättävän pihi: se kuluttaa noin 15-40 W riippuen siitä, paljonko ohjelmia on käynnissä. Hesarin vilkkuvaa sivua lukiessa kulutus on 30 W, sähköposteja katsoessa riittää noin 20 W.

Pöytätietokone sen sijaan vie kymmenkertaisesti sähköä: 230 W, josta kuvaputkinäytön osuus on noin 100 W. Jos se olisi koko ajan päällä, kulutusta kertyisi vuodessa yli 2000 kWh. Nyt koko viiden hengen kommuunimme sähkönkulutus vuodessa on noin 2300 kWh. Kulutuksemme siis tuplaantuisi, jos emme sammuttaisi tietokonetta, huh! Ja tämä on vuoden 2001 malli. Jos tilalla olisi uusi tehomylly, sähkönkulutus vain kasvaisi.

En ehtinyt mitata kaikkia laitteita, mutta katsoin vielä läpi valmiustilojen kulutuksia. Kun pöytätietokone on sammutettu, töpselin läpi virtaa silti sähköä 8 W, pienehkön energiansäästölampun verran. Vuodessa siitä kertyisi 70 kWh, mikä maksaisi vajaat 8 euroa. Emme siis turhaan kisko tietokoneen töpseliä seinästä. Modeemi vie 4 W, vaikka kukaan ei surffailisi, ihan ok on sammuttaa sekin.

Sähkösaunan käytössäkin on oltava tarkkana. Jos kiukaan teho on tavanomaiset 6000 W, se merkitsee 0,1 kWh kulutusta minuutissa. Minuutissa kuluu saman verran kuin 11 W energiansäästölampun polttaminen vie 9 tunnin aikana. Ei siis kannata vetkutella saunaan menoa. Me säästöpossut olemme niin tarkkoja, että väännämme kiukaan tehot nollimme melkein heti saunaan mentyämme, jälkilämmöilläkin hoitaa saunomisen hyvin.

Mutta mittari vahvisti todeksi vanhan viisauden:  kannattaa sammuttaa kaikki laitteet, kun ei niitä käytä, ja minimoida sähkösaunominen! Aina houkuttaa kuitenkin pihistellä lisää. Seuraava säästöprojektimme on tyhjentää pakastin ja jääkaappi, ja imuroida niiden taakse kertyneet pölyt pois. :)

-Piia

Aihe: kulutus, säästövinkki | 1 kommentti »

Kasvisruokapäivä

Torstai, Lokakuu 1st, 2009

Tänään vietettiin maailman kasvisruokapäivää. Julkaisen sen kunniaksi kaalilaatikko-ohjeen, jonka olen saanut Härkäpapua sarvista -keittokirjan yhdeltä tekijältä Mattilan Päiviltä. Tämän mukaan tehty laatikko on maistunut meillä koko perheelle, yksivuotias mukaan lukien.

Nyt on keräkaalin sesonkiaika, ja sitä saa pilkkahintaan. Hapankaaliinkin voi ostaa raaka-aineet samalla. :)

Kaalilaatikko

Tarjoa laatikkoa puolukkahillon ja ruisleivän kanssa.

1 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita tai 2 dl tattarisuurimoita
1 kasvisliemikuutio tai 1,5 rkl kasvisliemijauhetta
noin 5 dl vettä (tattariin 8 dl)

3 rkl öljyä
1-2 sipulia
(1-2 porkkanaa)
2 tl paprikajauhetta
noin 1/5 tl mustapippuria jauhettuna
1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
1 kg kaalia
1 rkl kuivattua meiramia
noin 1 dl vettä
noin 3 rkl siirappia

1. Jos käytät tattaria, huuhdo se kuumalla ja sitten kylmällä vedellä, niin sen maku pehmenee. Keitä ohra- tai tattarisuurimot kypsiksi kattilassa yhdessä kasvisliemikuution kanssa (tattari noin 15 min, ohra 30 min). Ei haittaa, että kattilaan jää hieman vettä, koska sitä tarvitaan laatikkoon.

2. Pilko kaali ja sipulit. Raasta porkkanat, jos haluat niitä mukaan. Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää sipuli, paprikajauhe, mustapippuri ja kuiva soijarouhe. Paista muutaman minuutin ajan puuhaarukalla samalla sekoitellen. Lisää 3 dl vettä, anna rouheen turvota hetken. Lisää sitten kaali (ja porkkanaraaste) sekä tarvittaessa hieman öljyä. Paista sekoitellen pari minuuttia, lisää vesi ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, kunnes kaali on läpikuultavaa eli noin 20 min.

3. Sekoita suurimot ja kaalipaistos voidellussa uunivuoassa. Mausta meiramilla ja siirapilla. Lisää sen verran vettä, että seos on kostea. Paista 200 asteessa noin 15 min ja jatka sitten tunnin verran 150 asteessa. Kaalilaatikosta tulee sen parempaa, mitä kauemmin se saa kypsyä miedossa lämmössä. Peitä tarvittaessa kannella loppuvaiheessa.

Ruoka ja sen tuotanto on yksi suurimpia yksittäisen ihmisen ympäristökuormituksen aiheuttajia. Kasvisruokaa puputtamalla omien pöperöiden tuotannon vaatima viljelypinta-alan tarve vähenee reilusti. Samoin esim. metaanipäästöt pienenevät, kun jättää märehtijöiden lihan ja maitotuotteet vähemmälle.

Aika monessa kunnassa on nyt tehty kasvisruoka-aloitteita, jotta kouluissa ja kunnan työpaikoilla olisi yhtenä päivänä viikossa vain kasvisruokavaihtoehto. Näin saataisiin sekasyöjätkin tottumaan kasvisruokien makuun ja kokeilemaan uutta. Aloitteen teko on tehty niin helpoksi kuin voi olla, sillä Suomen Luonnonsuojeluliitto on julkaissut verkossa valmiin aloitepohjan. Nyt vain kannustamaan omaa suosikkivaltuutettua toimimaan asian hyväksi!

-Piia

Aihe: kasvissyönti, ruoanlaitto, säästövinkki, yhteiskunnallinen vaikuttaminen | 1 kommentti »

Helsingin parhaat kirpparit

Tiistai, Elokuu 4th, 2009

Uusimmassa Vauva-lehdessä esiteltiin Suomen suurimpien kaupunkien kohteita lapsiperheille. Helsingin esittelyssä oli lyhyt lista vauvojen vaate- ja tarvikekauppoja, muttei yhtään sellaista paikkaa, jossa itse käyn ostoksilla. Olen suoraan sanoen aika sormi suussa, jos uusia vaatteita pitää lähteä ostamaan. Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä olen käynyt, ja jonkin tuskaisen reissun myös Itäkeskuksen lastentarvikekaupassa. Uudet kestovaipat on hankittu Ruohonjuuresta. Lähes kaikki Taito-taaperon vaatteet ja osa vaippatarvikkeista on löydetty käytettynä.

Kirpparit oli unohdettu matkaopastuksesta pois, joten ne parhaat tärpit tulevat vasta tässä: Helsingissä Hietaniemen torin legendaarinen kirppis on kesäaikaan hyvä paikka ostaa myös lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Jos on ihmisjoukkojen sietokykyä, talviviikonloppuna kannattaa mennä Vallilaan Valtterin makasiinit -kirppikselle. Vaikka sillä kerralla ei Valtterissa löytyisikään sopivaa myyntipöytää, oven suussa on leluja ja lastenvaatteita myyvä yrittäjä, jonka myyntitila on viimeistä kuutiosenttiä myöten täynnä tavaraa. Myös kaupungin Kierrätyskeskuksen myymälästä olen tehnyt hyviä löytöjä. Helsingissä on keskimäärin niin korkea elintaso, että ihmiset luopuvat tosi hyväkuntoisistakin tavaroista.

Kierrätyskeskuksessa Lönnrotinkadulla olin käymässä kesän alussakin, kun muistin läheisen Hietsun kirppiksen avautuneen, ja reissuuni kului ylimääräinen tunti. :) Kierkessä ei sillä kertaa ollut kauheasti löydettävää, paitsi ilmaishuoneesta löysin pari kivaa paitaa ja ostin aivan ihanan Plan B -malliston kesämekon, joka on ommeltu vanhasta 60-luvun henkisestä verhosta.

Hietsusta sen sijaan kannoin kotiin vaatevuoren, josta osa näkyy alla olevassa kuvassa: pitkät oranssiruskeat villavaippahousut sain pilkkahintaan kolmella eurolla, uudenveroisista Lyllypylly-merkkisistä vihreistä villavaippahousuista pulitin peräti 15 euroa, mutta sain samalta myyjältä halvalla kasan bodeja. Swaddlebees-kestovaippa oli sekin hieno löytö: tulipa kokeiltua uutta vaippamerkkiä, joka osoittautui toimivaksi. Etanakuvioinen body on luomupuuvillaa, ja pääsee käyttöön, kun Taito vähitellen siirtyy koosta 86 kokoon 92. Norsukuvioisen bodyn pehmeää samettista norsua Taitokin hypistelee innokkaasti.

Lisäksi mukaan tarttui ainakin kasa duplo-legoja, jotka nyt odottavat kotona syksyä ja mökiltä paluuta. Mökiltä palattua pitänee ottaa selvää myös listassa mainitusta Pumpkin & Raparperi -kaupasta, jos joskus sattuu tarvitsemaan jotain uutena.

Mielelläni otan vinkkejä vastaan hyvistä lastentarvikekirppareista Helsingissä. Tiedän vain nämä muutenkin tunnetuimmat. :)

-Piia

Helsingin Hietalahden kirpputorilta tehtyjä löytöjä: villavaippahousuja, Swaddlebees-kestovaippa ja pari bodya.

Helsingin Hietalahden kirpputorilta tehtyjä löytöjä: villavaippahousuja, Swaddlebees-kestovaippa ja pari bodya.

Aihe: kestovaipat, kierrätys, säästövinkki | Ei kommentteja »

Kotimaista käsityötä edullisesti

Tiistai, Heinäkuu 14th, 2009

Saimme Tompan kanssa tarpeeksemme mökin kamarissa ajelehtivista nyssäköistä. Vauvan kanssa epämääräisten vaatepussukoiden määrä ei ole ainakaan vähentynyt. Ilmoitin, että nyt saa lähteä tuo sohva, jolla kukaan ei koskaan istu, ja joka tuskin näkyy vilttien ja vaate- ja lakanapussien alta. Sohva vietiin tutuille mökkikäyttöön muutaman kilometrin päähän, ja aloimme etsiä sen tilalle kookasta vaatekaappia. Vaatimuksena oli lisäksi, että kaapin on oltava puinen ja sovittava ilmeeltään 1950-luvulla rakennetun mökin tyyliin.

Vaikka käytettynä muuten saa melkein mitä vain, isojen vaatekaappien osalta oli tarjolla vain ei-oota. Edistämme mielellämme kotimaista työllisyyttä, joten suuntasimme suomalaisen valmistajien tuotteita myyviä kauppoja kohti. Mökkipaikkakunnalla on yksi pieni huonekaluvalmistaja, Sisuwood. Vaatekaappeja vain ei oikein valikoimasta löytynyt.

Mitäs muita nyt sitten onkaan? Isku, Asko, Sotka, Vepsäläinen? Isku on kauempana automarketin vieressä, joten sinne asti emme lähteneet. Muissa taas vaatekaappivalikoima ei oikein vastannut tarpeitamme. Huonekaluliikkeiden valikoimassa useimmat kalusteet on suunniteltu noin hehtaarin kokoisia huoneita varten. Sitä vastoin suunnittelijat olettanevat huoneiden laipion olevan varsin matalalla, sillä yli 190 cm korkeita kaappeja ei valikoimassa ollut, ainakaan puisina. Suurin osa mallistoista karsiutui pois materiaalinsa tai tyylinsä takia: ei kiitos lastulevyä 1950-luvun henkeä olevaan taloon.

Mitäs sitten? Ikeassa en ole koskaan käynyt sisällä, ja olen ylpeä siitä. Yritys on jäänyt kiinni rajantakaisen Karjalan ikimetsien puun käyttämisestä. Huonekalumallit kyllä ovat ulkonäöltään sellaisia, joista suomalaisetkin valmistajat voisivat ottaa oppia. Entä langetako tanskalaiseen Jyskiin?

Sitten mieleen juolahti taatusti kotimainen vaihtoehto, Vankilan myymälä. Astelimme sisään ja yllätyimme iloisesti: myymälä täynnänsä käsityönä valmistettuja puuesineitä joka lähtöön. Vaatekaappimallisto oli juuri sellainen, jollaista olimme etsineet: kiva ajaton muotoilu, tilaa lähes kattoon asti ja hinta noin puolet muiden kotimaisten liikkeiden hinnoista. Teki mieli ostaa samaan kuljetukseen kaikenlaista kapioarkusta tuvan senkkiin, mutta rahatilanne sai pitäytymään kahdessa kaapissa ja saunajakkarassa, joka onkin pitänyt uusia jo pitkään. Kotimaista luonnonväristä villalankaakin olisi ollut myynnissä.

Nyt nyssäköistä suurin osa on kaappien suojissa. Tarkasti katsottuna kaapeissa näkyy se, että tekijöiden kärsivällisyys viimeistelyyn ei ole aina riittänyt. Esim. ovia ei saanut säädettyä ihan suoraan, ja kahden oven nupit piti vaihtaa, kun olivat isompaa kokoa kuin muissa ovissa. Mutta kyllä kelpaa silti, Turun vankilan laatu sopii hyvin mökkimme sisustukseen. Suosittelen!

-Piia

Puiset vaatekaapit, suoraan Kakolasta tjsp.

Puiset vaatekaapit, suoraan Kakolasta tjsp.

Aihe: mökkeily, säästövinkki | 1 kommentti »

Mitä kannattaa viljellä?

Tiistai, Kesäkuu 30th, 2009

Mitä kasvimaalla kannattaisi viljellä, jotta kasvatuspuuhat ilahduttaisivat mielen lisäksi myös lompakkoa? Kaupan kasviksissa on isoja hintaeroja, mutta niin on kasvien satoisuudessa ja hoidon helppoudessakin. Toisaalta itsekasvatettujen hintoja on muistettava verrata luomutuotteiden hintoihin, ellei käytä kasvimaallaan keinolannoitteita tai torjunta-aineita.

Talvella vauvanruuassa melkein päivittäinen raaka-aine oli palsternakka, jonka kilohintaa jaksoimme kauhistella kaupassa. Pahimmillaan se oli lähes kahdeksan euroa, eikä edes luomua. Esimerkiksi appelsiineja olisi saanut palsternakkakilon hinnalla ainakin kolme kiloa, välillä jopa kymmenen. Niinpä päätin sitäkin tarmokkaammin yrittää kasvatusta itse.

Olen ymmärtänyt, että palsternakka on vähän konstikas viljeltävä, mutta kun keinot löytää, sadotkin ovat hyviä. Nyt hämmentävät ristiriitaiset viljelyohjeet. Palsternakan siemenpussin kyljessä sanotaan, ettei kyseinen juures kestä lannoitusta, Hyvä hyötytarha -opaskirjassa se taas on luokiteltu eniten lannoitusta vaativiin lajeihin. No, nyt olen tarjonnut kompostimultaa ja nokkosvettä. Kohta nähdään, mitä tarmokkaan näköinen taimirivi niistä pitää.

Perheessämme on pitkänä perinteenä viljellä perunat itse. Vaikka ne ovat kaupassakin halpoja, kotikonsteinkin saa pienehköllä vaivalla isoja satoja. Meitä auttaa mökin naapurissa asuva äidin serkku, jonka traktorilla perunat istutetaan ja mullataan. Sadossa on kyllä vuosien mukaan isoja vaihteluja, mutta tämä kesä on ollut ainakin toistaiseksi kasvimaalle ihanteellinen: lämpöä riittää, ja vettä tulee juuri kun maa on kuivumassa.

Perunoita terveellisempi aterian perusta on maa-artisokka. Sen hiilihydraatit eivät heittele verensokeria yhtä nopeasti kuin perunan tärkkelys. Maa-artisokat ovat aika hintavia kaupassa, ehkä ne ymmärretään erikoisuudeksi. Kasvia on kuitenkin helppo viljellä, mukulat vain multaan perunan tapaan. Vahvat taimet eivät rikkakasveista pahasti kärsi, ja kitkemistyön vähentämiseksi niiden ympärys on myös helppo kattaa millä tahansa luonnossa hajoavalla materiaalilla. Lannoitukseksi samat peruskonstit ovat kelvanneet kuin muillekin: kompostia, katetta, tuhkaa. Loppukesästä kasvimaan pohjoisreunassa kukkii auringonkukkaa muistuttava kaksimetrinen kasvirivistö.

Porkkanassa vaivannäön ja rahansäästön suhde on minusta heikompi. Pienten taimien kanssa on työläs pipertää, eivätkä luomuporkkanat ihan älyttömiä maksa kaupassakaan. Mustajuuri on paljon kivempi siinä mielessä, että sen siemenet ovat nopeita itämään ja vahvat ruohonkorren näköiset taimet helppoja tunnistaa. Toisaalta juurien kuoriminen ennen syömistä on rasittavaa.

Sokeriherne on vakiintunut suosikiksemme, sillä suursyömäreinä toriostosten loppusumma kohoaisi muuten kohtuuttomaksi. Laiskana en välitä silpiä herneenpalkoja, vaan valitsen lajikkeita, jotka voi syödä palkoineen kaikkineen. Herne on kiitollinen kasvatettava: typpensä se ottaa itse ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avustuksella, joten typpilannoitusta ei tarvita. Riittää, kun maalle levittää tuhkaa ja parantaa sitä joskus kompostimullalla.

Mökkipuuhista tuottoisinta on kuitenkin kalastus. Kaupan kalatiskillä melkeinpä laji kuin laji on parikymppiä kilolta, mutta tuttuun paikkaan verkon laskemalla saa ateriakalat ja ylikin. Samoja lajeja ne kyllä eivät ole, mutta lampemme lahnat ovat rasvaisina kaloina oikeata tehoruokaa väsyneille aivoille. :)

-Piia

Kasvimaa alkutaipaleella: Takana on kaurajuuren ruohonkortta muistuttavia taimia ja edessä punajuuren taimia ennen harvennusta. Mustajuuren ja kaurajuuren taimet ovat samannäköisiä.

Kasvimaa alkutaipaleella: Takana on kaurajuuren ruohonkortta muistuttavia taimia ja edessä punajuuren taimia ennen harvennusta. Mustajuuren ja kaurajuuren taimet ovat samannäköisiä.

Aihe: luomuviljely, mökkeily, puutarha, säästövinkki | 6 Kommenttia »

Mökillä vauvan kanssa

Tiistai, Toukokuu 26th, 2009

Mökillä ollaan taas, ja asiat tuntuvat olevan mallillaan: tuli humisee puuhellassa, katiskat on viety lampeen, vuohenputkea kasvaa pihalla niin paljon kuin jaksaa syödä, kasvimaan teko on hyvässä vauhdissa, käki kukkuu ja sepelkyyhky ryystää.

Nyt vauvan ollessa yksivuotias mökkeily tuntuu onnistuvan paremmin kuin edelliskesänä. Viime vuonna emme oikein osanneet ottaa vauvaa mukaan ulkopuuhiin. Nyt Taiton on voinut viedä pellon laidalle istumaan horsmanvarsi ja voikukka kädessä, ja hän viihtyy siinä puolisen tuntia seuraillen vanhempien touhuja kasvimaalla. Kohta tosin mäkäräiset, itikat, polttiaiset ja paarmat alkavat kuoriutua, joten kauaa tämä ylellisyys ei voine jatkua. Nyt vielä Taito on itse mielellään menossa ulos, ja kiikuttaa haalariaan päälle puettavaksi heti aamusta.

Vaippojen pesussa on voinut oikaista. Pissavaipat olemme vain nopeasti huuhtoneet lammesta nostetulla vedellä ja nostaneet kuivumaan. Kuivuttuaan ne tuoksuvat raikkailta, eikä peppu ole ainakaan vielä ärtynyt. Kakkavaipat kiertävät mummolan pesukoneen kautta.

Ruokavaliomme on täydentynyt villivihanneksilla, kun kasvimaan antimia saa odottaa vielä kuukauden verran. Etenkin vuohenputkea lisäämme melkein ruokaan kuin ruokaan ja leivän päälle. Yksivuotiaallekin se ovat maistunut hyvin muun pöperön seassa, eikä ole aiheuttanut oireita. Viimeksi söimme koko perhe leivinuunissa tehtyä vuohenputkilla terästettyä kaalilaatikkoa. Olemme löytäneet niin hyvän kasviskaalilaatikko-ohjeen, että pitääkin lisätä se nettikeittokirjaamme heti kuin vain ehdin.

-Piia

Avainsanat: ,
Aihe: mökkeily, puutarha, säästövinkki, villivihannekset | 1 kommentti »

Tiskikapina

Maanantai, Toukokuu 18th, 2009

Kotona vauvaa hoitaessa on ollut välillä sellainen tunne, ettei lapsipolo näe varhaislapsuudessaan muuta kuin keittiömme. Suurin osa ajastamme kuluu siellä ruokaa laittaessa, syödessä ja syöttäessä. Vaippahuoltoon kuluu myös paljon aikaa.

Uusimman Vauva-lehden Aika tasan -artikkelissa kaksi vauvaperhettä listasi ajankäyttöään. Jäin hämmästelemään, kuinka he selvisivät niin nopeasti. Miten ihmeessä joku voi hoitaa päivän ruokahuollon tunnissa tai lyhyemmässä ajassa? Päätin vertailun vuoksi tehdä vastaavan listan kotona.

Tavallisena lauantaina ruokahuollosta (1 h 23 min), syötöistä (1 h 2 min), siivouksesta (1 h 19 min), pyykeistä (23 min) ja nukuttamisesta (34 min) kertyi minulle vajaan viiden tunnin urakka. Tompalla oletettavasti suunnilleen saman verran. Omassa listauksessani eivät olleet mukana vaipanvaihdot, koska Tomppa hoiti ne kaikki, kuten usein vapaapäivinään.

Tavallisena tiistaina minulta kului ruokiin 2 h 53 min, syöttöihin 1 h 9 min, siivoukseen 30 min, pyykkeihin 13 min, vaipanvaihtoihin 1 h 10 min ja vaippapyykkiin 28 min. Tomppa teki illalla, minkä ehti. Ruokahuollossa ei siis ole syöminen mukana.

Ja molemmat päivät osuivat sellaisiksi, jolloin emme edes tehneet itse lämmintä ruokaa. Lämmitimme aikaisemmin tehtyä. Vauvanruuat teimme itse molempina päivinä, paitsi yhden purkkiruuan annoimme kaverin luona käydessämme. Ruoanlaittoa nopeuttavat toimenpiteet olisivat siis paikallaan.

Tiskaamisen olemme jo minimoineet aikaisemmin. Kun huomasin kerta toisensa jälkeen tiskaavani kattilaa päivän aikana, päätin, että kaikkiin ruokiin ei tarvita puhdasta kattilaa. Vauvan lounasruuan voi tehdä aamun puurokattilaan pesemättä sitä välillä, samoin iltapuuron jälkeen kattilaa ei ole aina pakko pestä, ennen kuin siinä keitetään aamupuuro. Talvella lounaskattilassa saattoi tehdä vauvalle kaksi annosta tuokaa, ja viedä sitten kattilan loppuine sisältöineen parvekkeelle kylmään. Päivällinen onnistui vain lämmittämällä.

Muita tiskivuorta pienentäviä toimia ovat nämä:

- vakikupit aikuisilla, sopivat niin ruokajuomiin kuin teen ryystämiseen. Pestään siivouspäivänä kerran kahdessa viikossa. Ruskeasta mukista ei likakaan näy. :)

- puinen voiveitsi, joka myös pestään vain siivouspäivänä. Ei pyöri voisia veitsiä pitkin pöytiä, vain tämä yksi odottaa vakipaikallaan.

- voileivät syödään leipälaudan päältä. Tasaiselta pinnalta voi vain pyyhkäistä murut pois tai lisäksi huuhtaista. Ei tarvitse täyttää tiskikonetta pikkulautasilla, joilla kullakin on kolme leivänmurua.

- yksi kämppiksistä näkyy käyttävän vakikuppia, josta hän syö jugurttia pesemättä joka kerta. Jugurtti kuivuu siihen aika siististi, eikä aiheuttane makuvirheitä seuraavalla kerralla.

Mikroaaltouuni vähentäisi myös tiskauksen tarvetta, mutta sellaista meillä ei ole. Joskus ehkä hankitaan, jos kämppiksen kahvinkeitin suostuu väistymään. :)

Mutta nopeita kasvisruokavinkkejä otan mielelläni vastaan!

-Piia

Avainsanat: ,
Aihe: keittiö, ruoanlaitto, säästövinkki | 7 Kommenttia »

Villivihanneksia pöytään

Tiistai, Toukokuu 5th, 2009

Jonkin aikaa sitten veimme pikku-Taiton, 1-v, ulkoilemaan ilman rattaita, jotta hän lopultakin saisi vähän kosketusta ulkomaailmaan. Kannoimme hänet takapihan metsään ja jäimme siihen ihmettelemään orastavaa kevättä. Taito istui hiljaa paikoillaan kymmenen minuuttia, ennen kuin kohotti varovasti toista kättään. Sitten hän istui taas hiljaa. Metsä taitaa olla pelottava paikka. Ehdimme havainnoida ympäristöä sen verran, että näimme kasvien jo alkaneen versoa maasta. Kauempaa sitä ei huomannut, kun hennot oraat jäivät vielä kuivuneen heinän sekaan.

Odotamme jo kovasti pääsevämme mökille villivihannesten keruuseen. Kun kämppiksemme lähti viime viikonloppuna läheiseen saareen yhdistetylle virkistys- ja nokkosenkeruuretkelle, annoin hänelle mukaan pari muovipussia ja vuohenputkitilauksen. Kilttinä ihmisenä hän toikin meille kotiin jääneille pienen pussillisen vuohenputken versoja. Meri imee vielä täällä rannikolla kaiken lämmön, minkä vuoksi saaren vuohenputket olivat vasta hiukan nostaneet päätään maasta. Söimme ne hujauksessa leipien päällä. Kämppis taas paisteli itselleen ja vierailulle saapuneelle äidilleen nokkoslettuja, jotka olivat NIIN hyviä tuoreista versoista tehtynä. Kyllä mekin kohta.

Kotona olemme virittäytyneet villivihanneskauden alkuun myös ostamalla purkillisen suolaheinäsäilykettä. Sitä myydään läheisessä venäläisiin tuotteisiin erikoistuneessa kaupassa. Kivan kirpeä suolaheinäsäilyke osoittautui herkuksi leivän päällä, ja maultaan vaativa kämppiskin piti siitä. Olemme ennestään käyttäneet itse poimittya suolaheinää lähinnä savustettavan ja grillattavan kalan sisällä mausteena ja pinaattikeittotyyppisten keittojen osana. Suomessa kasvavista lajeista molemmat, sekä niitty- että ahosuolaheinä, ovat syötäviä, ja helppoja tunnistaa.

Mutta nyt kannattaa lähteä villivihannesjahtiin hakemaan kunnon vitamiinitömpsyt. Suolaheinän aika on vasta vähän myöhemmin, mutta vuohenputket ja nokkoset nousevat jo maasta puutarhojen perällä. Lämpimillä paikoilla ne ovat jo kohta ohittaneet parhaan aikansa. Vuonenputkea voi syödä leivän päällä, lisätä salaattiin ja käyttää monissa ruuissa korvaamaan pinaatin kokonaan tai osittain. Nokkonen sopii erityisen hyvin lettuihin, mutta yhtä lailla myös pinaatin tilalle. Molemmissa on enemmän vitamiineja ja muita suojaravintoaineita kuin lällyissä kesyvihanneksissa.

-Piia

Avainsanat: , ,
Aihe: puutarha, ruoanlaitto, säästövinkki, villivihannekset, ympäristökasvatus | 3 Kommenttia »

Idätys on niin helppoa

Tiistai, Maaliskuu 3rd, 2009

…että 2-vuotiaskin sen osaa.

Idätimme 2,5-vuotiaan Siirin kanssa mung-papuja. Niitä suositellaan ensimmäiseksi kokeiltavaksi, jos ei ennen ole idättänyt. Tässä on linkki Elävän Ravinnon Yhdistyksen taulukkoon, jossa kerrotaan, mitä kaikkea voi idättää.

kolumbus.fi/ery/Idatystaulukko.htm

Idätimme Risentan maahantuomia papuja. Risentan sivuilta löytyy näppärästi tietoa kaikista heidän tuotteistaan ja käyttöohjeita. www.risenta.fi

Ituja ei suositella alle 2- vuotiaille lapsille. Perusteluja löytää tästä artikkelista http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu0104/5.htm

Idättää voi monella tavalla.

1. vaihe: Missä idätän?

Idätysastiaksi suositellaan yleensä leveäsuista isoa lasipurkkia. Kanneksi sopii hengittävä kankaanpala, esimerkiksi harso. Kangas kiinnitetään kumirenksulla. Idätysastian on oltava niin iso, että siemenet tai pavut mahtumaan kasvamaan siellä ja ilma pääsee kiertämään. Tilaa pitäisi olla 3-4 kertaa enemmän kuin papuja alunperin. Tiskikaapissa/tiskipöydällä/kylppärissä/saunassa lasipurkki asetetaan vinoon niin, että huuhteluvesi pääsee valumaan pois purkista.

Meillä on äidiltäni perimä sveitsiläinen idätystorni. Se on helpompi käyttää kuin purkkia, sillä se voi jököttää pöydällä koko ajan. Tornimme huono puoli on ilmankierron heikkous. Jos idätän useassa päällekkäisessä tasossa, vaihdankin tasojen paikkaa usein. Päällä pidän leivinliinaa. (Idätysvälineistöstä kuvia täällä http://www.sproutpeople.com/devices/index.html)

Idättää voi myös reiällisellä tarjottimentapaisella alustalla tai muussa astiassa, josta vesi pääsee pois. Mung-pavuille suositellaan erityisesti siivilää/lävikköä ja painoa päälle, silloin saadaan kuulemma rapeinta satoa. Mungpavut ovat isoa, eivätkäkä helposti tipu pienistä rei’istä läpi. Sinimailasen itujen kanssa saa usein jupista, kun ne takertuvat siivilän reikiin.  Luovin netistä löytynyt  konsti on roikkumaan asetetussa kangaspussissa idättäminen.

2.vaihe: liottaminen

Kannattaa olla varovainen papuja annostellessa. Lusikallisella pääsee jo alkuun. Me otimme desin papuja ja söimme ituja monta päivää.

Yleensä kaikkea idätettävää liotetaan ensin 6-12 tuntia. Minusta helpointa on laittaa pavut likoon illalla ja aamulla pääsee sitten idättämään.  Siiri sai huuhdella ensin pavut siivilässä ja kaataa kaataa sitten pavut astiaan. Oli hauskaa kaataa vielä vettä papujen päälle.

Liotuksen voi tietenkin tehdä missä vain kulhossa. Liotus ja myöhemmin idätys tapahtuvat HUONEENLÄMMÖSSÄ. Kasvinsiemenhän tarvitsee itääkseen vettä, ilmaa ja lämpöä. Valoa tarvitaan vasta loppuvaiheessa, mung-papu ei välttämättä ollenkaan.

(Jos into loppuu tähän vaiheeseen, mung-pavut voi keittää ruuaksi – Risentan ohjeen mukaan keittoaika on 12 min. Joillakin nettisivuilla väitettiin, ettei mung-papuja tarvitse liottaa ennen keittämistä. Ainakin Risentan ohjeissa liotusta suositellaan 8 tuntia.)

3.vaihe: Huuhtelu ja valutus 2-4 päivää

Huonolta näyttävät mung-pavut otin pois ja Siiri sai taas kunniatehtävän huuhdellaliotusveden hyvin pois.

Pavut kaadetaan idätysastiaan (purkkiin, torniin, pussiin jne.) ja huolehditaan, että ylimääräinen kosteus pääsee valumaan pois ja samalla jostain tulee astiaan ilmaa.

Papuja huuhdellaan 2-3 kertaa päivässä. Itse huuhtelen useamminkin, jos muistan. Idätystornissa huuhtelu on helppoa: kaadetaan vettä päälle ja huuhteluvesi valuu itsekseen alusastiaan, josta entinen vesi kipataan pois. Lasipurkista pavut kannattaa siirtää huuhtelua varten varovasti siivilään. Pussissa idättäminen olisi varmasti helppoa, sen kuin huljuttelisi pussia hanan alla.

Huuhteluvedeksi käy kylmä hanavesi.

Jotkut käyttävät lämmintä keitettyä vettä, jotta mahdolliset aineenvaihduntatuotteet tai bakteerit poistuisivat tehokkaammin. Itse en ole kokeillut.

4.vaihe: syömään!

Mung-pavut ovat valmiita sitten, kun niissä on muutaman sentin pituinen vaalea “häntä”. Maku ja silmä ratkaisee, milloin haluaa ne syödä. Teimme Siirin kanssa niin, että otimme ensin puolet syöntiin ja idätimme loppuja vielä päivän.

Valmiit idut säilyvät jääkaapissa noin viikon. Idut voi pakastaa, mutta ne pitää ryöpätä ensin.

Idut voi syödä raakana. Käytin loput jääkaapissa nuhjaantuneet idut kalakastikkeeseen sipulin kaveriksi. Omaan makuuni mung-pavut olivat tällä kertaa hieman kitkeriä, mutta muut eivät huomanneet niissä mitään erityistä.

Laura

Aihe: keittiö, ruoanlaitto, säästövinkki | 2 Kommenttia »

« Older Entries





© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot