|
|
Elämän pirstaleita
Ihan tavallinen päivä
Eilisen, tämän päivän ja tulevien vuosien iso ajatus: mitään tavallisia päiviä ei enää ole.
Lauantai-illan pelon hetket osoittautuivat helpottavasti juuri siksi, mitä järki yritti sanoa. Vatsatautiahan se oli, lopulta koko perheellä – siinä vaiheessa päättyikin helpottuneisuus. Parin päivän tyhjennysharjoitusten ja yleisen pahoinvoinnin jälkeen peilissä alkaa taas näkyä elonmerkkejä, ainakin jonkinlaisia.
Eilisiltana arkeen palaamisen häämöttäessä Erja esitti varsin vaatimattoman toiveen: ”kunpa huomenna olisi ihan tavallinen päivä”. Siis kaiketi ulkoilua, leikkimistä, tavanomaista syömistä. Oma mieleni kuitenkin takertui iltahämärän alakulossa tuohon lauseeseen.
Hetken sitä tavattuani kirkastui jotenkin turhan hyvin ajatus siitä, että tarkemmin ajatellen sellaista ”ihan tavallista päivää” ei tässä elämässä taida olla enää luvassa. Arjen tasolla joskus lienee luvassa hyviä hetkiä, toivottavasti jopa melkein kokonaisia päiviä, mutta ei tavallisia. Ei huolettomia, ei ihan täysin turvallisia.
Jokaisessa päivässä on läsnä se jokin. Ja jokaisesta päivästä puuttuu iso pala. Kummankaan puoliskon kanssa ei ole järin helppoa tulla toimeen
Lähitulevaisuudessa ”tavallisuutta” pitää loitolla muun muassa viime kertoman tienoilla vaivannut pelko. Se kun piileskelee mukana arjen rattaissakin. Jokaiseen päivään mahtuu vaikkapa niitä odottamattomia puhelimen pärähdyksiä, jotka saavat epäilyt toviksi heräämään. Tai absurdeja ohimenevän hetken epäilyksiä siitä, mikä missäkin tilanteessa on saattanut mennä pieleen.
Ja jokailtaiseen lapsen unen vahtimiseen sisältyy aina pimeään huoneeseen mennessä pieni pelon hetki. Sekunti tai muutama, jolloin sydän jättää iskun välistä, kun silmät eivät vielä ole tottuneet hämärään eikä lapsen hengitystä vielä havaitse tai kuule.
Tätä kaikkea on kovasti tullut mietittyä, kun on sängyn pohjalla ollut liikaa aikaa omien ajatustensa seurassa. Samalla on toki tullut todettua, että näiden elämän uusien realiteettien kanssa oppii kai elämään. Tai ainakin alistuu. Ihmislapsi venyy ihmeen paljon, kun ei ole vaihtoehtoja.
Yksi kommentti kirjoitukseen “Ihan tavallinen päivä”
Kommentoi kirjoitusta
Tämän blogin
uusimmat kommentit
- Mrs.Marple: Siitä nykyisyydestä tulee kohta uutta tavallisuutta, uusi normaali. Ja siihen uuteen tavalliseen ja normaaliin kuuluu se fakta että siitä on ...
Siitä nykyisyydestä tulee kohta uutta tavallisuutta, uusi normaali. Ja siihen uuteen tavalliseen ja normaaliin kuuluu se fakta että siitä on pala pois. Jossain vaiheessa siis siihen todennäköisesti tottuu.
Ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Itsekin olen ihmetellyt, että miten minusta ei enää tunnu jotenkin epänormaalilta se, että olen kuolleen lapsen äiti. Vaikka se, että Poika on kuollut, on edelleen niin väärin ja olen edelleen surullinen, se alkaa kuitenkin tuntumaan normaalilta arjelta > ei ole sellaista tunnetta että olisin todellisuuden housujen väärässä lahkeessa..