Kylläpä on hienot kuosit täällä, vaikka itse sanonkin. Nyt pitäisi olla blogihärpäkkeet viimeisen päälle kunnossa – ei pätki homma ainakaan systeemien osalta enää. Se jos mikä innostaa blogofiiliä entisestään.
Arvoisilta lukijoilta pyytäisin sen verran, että jos vastaan tulee jotain hassua, bugeja ja oudolta näyttäviä yksityiskohtia, älkää suotta pitäkö niitä omana tietonanne. Pientä säädettävää saattaa ilmetä, ainakin itse tekstien osalta teen joutessani pientä tuunausta juttujen kategorisoinnin sun muun suhteen. Hyviä ehdotuksia vastaanotetaan. Ja tietenkin palautetta ulkoasumuutoksesta.
* * * * *
Täällä on remontit tehty, mutta muutoin otsikko hieman valehtelee. Kotona nimittäin kaikenmoinen remontointi on pahasti kesken. Entisen Miljan huoneen uusimisen jälkeen toisen makuuhuoneen pintaremontti on juuttunut kuukausiksi väsymyksen, ahdistuksen ja yleisen turhautumisen suohon. Nyt tosin valmistuminen lähestyy uhkaavasti.
Olen miettinyt, onko vetkuttelussa kyse jostain alitajuisesta pelosta. Siitä, että homman valmistuessa kaikki on muuttunut liikaa. Juuri mitään vanhasta kodista ei kohta ole entisellään. Tosin nykytilanteessakaan ei suuremmin ole järkeä, kun mikään ei ole valmista.
Jotenkin sitä pähkäilee pitkän matkaa toista vuotta sen kanssa, millaisessa kuosissa kodin pitäisi olla. Olisiko sittenkin pitänyt säilyttää kaikki sen näköisenä kuin Milja olisi poistunut eilen – vai onko kuitenkin parempi kuorruttaa kaikki pinnat uudestaan?
Vai pitäisikö sittenkin vaan lähteä kokonaan pois. Uuden elämän alkushokissa se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Sittemmin lähtö vaan jäi suorittamatta, ehkä parempi niin. Ei tullut ainakaan hätiköityä. Toisaalta jämähtäminen vanhaan arveluttaa sekin. Ehkä olisi helpompi päästä asioissa eteenpäin jossain muualla.
Lähiaikoina edessä on vielä putkiremontti. Sittenpähän näkee ainakin sen, millaista on olla vieraissa nurkissa tovin aikaa. Sen mukana tosin kylpyhuoneestakin katoavat kaikki jäljet siitä, mitä joskus on ollut.
Vaimo sanoi törmäävänsä toistuvasti kysymykseen “miten te oikein voitte vielä asua siellä?”. Sekin on mielenkiintoista, että asiasta on lopulta monille tutuille tullut isompi juttu kuin meille.
Vaikka itsekin toistuvasti miettii lähtemisen tarvetta, ja kevään tullen miettii varmasti taas entistä enemmän, sitä on samalla melko vankasti alistunut vallitsevaan olotilaan. Uuden kodin hankkiminen ja muuttaminen vaatisi inhimillisesti katsoan aivan liikaa voimavaroja. Luuhataan siis näissä nurkissa toistaiseksi.
