Elämän pirstaleita

Arkisto Elokuu, 2009

Onnen pipanoita

Keskiviikko, Elokuu 26th, 2009

Huono omatunto riivaa. Loman tarpeessa oltiin ja sellaista vietettiin täysin rinnoin. Piti paeta Katalonian lämpöön saakka kaikesta arkisesta – töistä, kodista, ihmisistäkin – irtautuakseen. Kotiinpaluun jälkeen olen sen sijaan pakoillut lähinnä itseäni.

Oma pää on pelottava paikka, kun sinne kerääntyy liikaa raskasta kuonaa, liian paljon vaikeita tai keskeneräisiä ajatuksia. Sen takia olen kiireisiin taas kietouduttuani onnistuneesti vältellyt tänne palaamista. Sori.

Mutta kerrottakoon vaikka lomakuulumisia. Barcelona on edelleen vanhan mantereen upeimpia paikkoja ja Välimeressä uiminen tekee ihmiselle hyvää. Pari viikkoa mielentila oli sellaisissa sfääreissä, että joskus ennen olisi voinut nimittää itseään onnelliseksi. Kun malttaa pysähtyä, ihanassa paikassa on ihanaa olla rakkaimpiensa kanssa.

Se oli tietysti vain katteeton illuusio, että voisi vieraassa paikassa viettää kaksi viikkoa huoletonta elämää. Onnen aihiot karisivat aika nopeasti, kun pikkumies kehitti kuumeen itselleen Espanjassa. Yhä edelleen sitä muuttuu niin kovin helposti täriseväksi ihmisraunioksi. Tietääksemme emme kuitenkaan edes tuoneet sikainfluenssaa tuliaisina kotiin.

Elämässä on muutenkin hetkittäin paljon pieniä hyviä asioita. Odottamisen arvoisia tapahtumia, itsetyytyväisyyttä aiheuttavan työprojektin loppusuora, jääkiekkokauden alku. Niistä pystyy nauttimaan, mutta se kaikki edellyttää useimmiten pientä itsepetosta.

Olen huomannut eläväni lähes jatkuvassa unohduksen tilassa, hukutan itseni arkeen, jossa mennyt maailma jää syrjäiseksi sivupoluksi. Se on orastavan hyvinvoinnin hinta, eikä sen tajutessaan voi olla itsestään järin ylpeä.

Ylpeä sen sijaan voin olla pikkumiehestä, joka kaiken sumun keskellä on yhtäkkiä kasvanut päiväkoti-ikäiseksi. Valtavan iso muutos on edessä perheen arjen saralla, konkreettisesti ja etenkin henkisesti.

Lapselle muutos on tietysti suurin, meille aikuisille mieleen tulvii kaikenlaisia muistoja ja joka kulman takana vaanivia riskejä. Ilo ja ylpeys sekoittuvat kitkerään pelkoon. Sellaisen cocktailin saa toistaiseksi kasatuista elämän pirstaleista.

Loman tarpeessa

Lauantai, Elokuu 1st, 2009

On taas aika paeta, ainakin henkisesti. Arjen kiireet, kesän riennot ja hetkittäiset huonot tunnelmat ovat vieneet siinä määrin mukanaan, että lähiympäristöön tuskin on välittynyt kovin hyvän ihmisen kuvaa viime aikoina.

Tänne eksyneet ovat varmasti huomanneet senkin, että myös sanottava on ollut aika vähissä. Eikä pelkästään kiireen tai mielialojen vuoksi. Inhoan itseni toistamista ja pidemmän aikaa on vaivannut ajatus siitä, että mitään uutta sanottavaa ei ainakaan nyt tunnu olevan.

Ehkä sitä sanottavaa ei ole tässä muodossa, tai sitten sanat ovat muuten vain kadoksissa. Ehkä jotain on jäänyt kertomatta, jotain mikä muita voisi kiinnostaa. Kenties olen juuttunut omille raiteilleni. Kertokaa te, jos näin on.

Koska nyt on kesäloma (lyhyt, mutta palkallinen, kerrankin) muutenkin, käytän sen sisimpäni tutkiskeluun tälläkin saralla.

Tästä aihepiiristä tuskin pääsen ikinä eroon kirjoittajana, mutta sanomisen muotoja on nyt pähkäiltävä tovi. Monenlaista asiaa on tullut jo kerrottua, paljon olen oppinut keskusteluun osallistuvilta virtuaalilähimmäisiltä siinä sivussa. Kaikkia asioita ei toisaalta voi jakaa, niitäkin rajoja on tässä vaiheessa tutkailtava.

Käperryn toviksi itseeni, mutta pyydän silti teiltä palautetta, suuntaviivoja hämärälle tielle. Vähän epäreilua ehkä, mutta sellaista elämä on.






© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot