|
|
Elämän pirstaleita
Loman tarpeessa
On taas aika paeta, ainakin henkisesti. Arjen kiireet, kesän riennot ja hetkittäiset huonot tunnelmat ovat vieneet siinä määrin mukanaan, että lähiympäristöön tuskin on välittynyt kovin hyvän ihmisen kuvaa viime aikoina.
Tänne eksyneet ovat varmasti huomanneet senkin, että myös sanottava on ollut aika vähissä. Eikä pelkästään kiireen tai mielialojen vuoksi. Inhoan itseni toistamista ja pidemmän aikaa on vaivannut ajatus siitä, että mitään uutta sanottavaa ei ainakaan nyt tunnu olevan.
Ehkä sitä sanottavaa ei ole tässä muodossa, tai sitten sanat ovat muuten vain kadoksissa. Ehkä jotain on jäänyt kertomatta, jotain mikä muita voisi kiinnostaa. Kenties olen juuttunut omille raiteilleni. Kertokaa te, jos näin on.
Koska nyt on kesäloma (lyhyt, mutta palkallinen, kerrankin) muutenkin, käytän sen sisimpäni tutkiskeluun tälläkin saralla.
Tästä aihepiiristä tuskin pääsen ikinä eroon kirjoittajana, mutta sanomisen muotoja on nyt pähkäiltävä tovi. Monenlaista asiaa on tullut jo kerrottua, paljon olen oppinut keskusteluun osallistuvilta virtuaalilähimmäisiltä siinä sivussa. Kaikkia asioita ei toisaalta voi jakaa, niitäkin rajoja on tässä vaiheessa tutkailtava.
Käperryn toviksi itseeni, mutta pyydän silti teiltä palautetta, suuntaviivoja hämärälle tielle. Vähän epäreilua ehkä, mutta sellaista elämä on.
6 kommenttia kirjoitukseen “Loman tarpeessa”
Kommentoi kirjoitusta
Tämän blogin
uusimmat kommentit
- N.O.: Rentouttavaa lomaa koko perheelle!
- Nella: Olen lukenut blogiasi alusta asti, välillä kyyneleet silmissä. En ole kohtalotoverisi, mutta aihe varmasti koskettaa meitä kaikkia pikkulasten ja isompienkin ...
- ÄM: Hei, jaksan vain harvoin kommentoida, mutta lähes jokaisesta kirjoituksestasi olen löytänyt omia ajatuksiani ja tunteitani. Välillä jään sanattomaksi kyvystäsi kuvata sitä, ...
- Juulianna: Voimia tutkiskeluun ja voimaantumista ja eheytymistä elämän tiellä. Raapustele nyt joskus joku elämän merkki, itse en kuulu tuttava/ystäväpiiriisiisi, tunnen Sinut ...
- K: Hei! Haluaisin kertoa, että blogista on apua myös meille, joilla suru ja ahdistus tulee jostakin muusta asiasta kuin lapsen kuolemasta. Puolisoni ...
- SannaE: Kuten täällä on todettu, sulla on sana hallussa vaikka olisitkin hukassa. Toivon että jaksat jatkaa jakamista, helpottaa rinnallakulkijaakin kuulla pohdintaasi. ...
Rentouttavaa lomaa koko perheelle!
Olen lukenut blogiasi alusta asti, välillä kyyneleet silmissä. En ole kohtalotoverisi, mutta aihe varmasti koskettaa meitä kaikkia pikkulasten ja isompienkin vanhempia. Mielestäni et toista itseäsi ja luen mielelläni kaikki kirjoituksesi. Hyvää loman jatkoa ja loppukesää koko perheellesi.
Hei,
jaksan vain harvoin kommentoida, mutta lähes jokaisesta kirjoituksestasi olen löytänyt omia ajatuksiani ja tunteitani. Välillä jään sanattomaksi kyvystäsi kuvata sitä, mitä minäkin lapseni viisi vuotta sitten menettäneenä olen käynyt – ja käyn yhä – läpi.
Välillä tekisi mieleni lohduttaa, mutta toisaalta tiedän, että meistä jokainen menee omaa polkuaan, omaa vauhtiaan. Surunne ja menetyksenne on niin suuri, että vaikka olen yhtä suuren menetyksen kokenut, en tohdi kajota kokemukseenne.
Tällä kommentilla halusin vain kertoa, miten tärkeä blogisi on minulle ja varmasti hyvin monelle. Se ei tietenkään velvoita sinua jatkamaan kirjoittamista, mutta ehkä sinulle on jotain merkitystä sillä, että meistä moni jakaa ajatuksesi ja kokee tarvetta seurata palstaa.
Voimaa sinulle ja koko perheelle.
Voimia tutkiskeluun ja voimaantumista ja eheytymistä elämän tiellä. Raapustele nyt joskus joku elämän merkki, itse en kuulu tuttava/ystäväpiiriisiisi, tunnen Sinut vain tämän blogin kautta/muodossa, mutta olen jäänyt tänne koukkuun mm. siksi, että kaksi suurta surua läpi käyneenä haluan nähdä/kokea myös sen hetken, kun palaat “tuskasi suosta”.
Hei!
Haluaisin kertoa, että blogista on apua myös meille, joilla suru ja ahdistus tulee jostakin muusta asiasta kuin lapsen kuolemasta. Puolisoni sairastuttua jokin aika sitten alle kolmikymppisenä erittäin vakavasti vasta kun olimme saaneet toisen lapsemme, olen joutunut kohtaamaan sellaisia pitkäkestoisia ja voimakkaita ahdistuksen ja musertumisen tunteita, joista minulla ei aikaisemmin ollut mitään tietoa. Ei ole perinteisessä mielessä “lohdullista” tai “helpottavaa” lukea, että muilla on samansuuntaisia tuntemuksia, mutta jotenkin kuitenkin työntää eteenpäin se ajatus, että tuntemukseni ovat yleisinhimillisiä tällaisessa kriisitilanteessa. Harva pystyy kirjoittamaan tällaisista tuntemuksista niin, että oikea kuva välittyy, mutta sinä kykenet.
Kuten täällä on todettu, sulla on sana hallussa vaikka olisitkin hukassa. Toivon että jaksat jatkaa jakamista, helpottaa rinnallakulkijaakin kuulla pohdintaasi.
Eskarilaisia on yks liian vähän. Ja tähdet on palanneet. Näin meidän perheen huomiot. Voimia!