Blogin Elämän pirstaleita kommentit

Veera on kommentoinut artikkelia Poukkoilevia havaintoja

Veera — Sun, 24 Jan 2010 23:33:23 +0000

Läskiblogin J:lle sen verran, että elämässä EI ole vakiosummaa surua, joka jakaantuisi tasan ihmisten kesken. Se on siinä saippuakuplassa elävien ihmisten harhaluuloa, joka pitää maailman kasassa. Eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa.

Kun oikeasti menettää ihmisen jota rakastaa, menetys on läsnä joka päivä ja kaikki puhe kohtuudesta voidaan unohtaa. Ei ole kohtuullista, että joku menettää lapsensa. Suru ei ole vakio. Maailmassa ei ole mitään oikeudenmukaisuutta, jonka mukaan yhden ihmisen kärsittäväksi tulee x-määrä kipua. Eikä siitä voi koskaan päästä yli. Lapsen kuolemasta ei voi selviytyä, sitä ei voi koskaan käsittää järjen tasolla. Se ei tarkoita eikä voikaan tarkoittaa, ettei elämä jatku. Se vain jatkuu surun kanssa. Se on läsnä joka päivä ja jokaisessa tilanteessa.

äippä on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

äippä — Fri, 27 Nov 2009 17:50:55 +0000

Hei, palasin lueskelemaan blogiasi näiden mediassa olleiden surullisten lasten kuolemantapausten johdosta. Näistä kirjoituksistasi voi joku suuren menetyksen kokenut äiti tai isä saada hieman lohtua ja toivoa “paremmasta” huomisesta. Kirjoitat todella koskettavasti ja ajatuksia herättäen. Kiitos blogistasi ja toivorikasta tulevaisuutta perheellenne.

Juulianna on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Juulianna — Sat, 17 Oct 2009 12:05:45 +0000

Onnea matkalla eteenpäin! Minustakin olisi mukava kuulla kuulumisianne joskus.

Niina Ekroos on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Niina Ekroos — Tue, 13 Oct 2009 15:01:30 +0000

Hei Jani! Törmäsin blogiisi vasta nyt, en tiedä miksi.. Ehkä olin taas itse valmis käsittelemään kuolemaa ja surua. Meidän esikoispoikamme menehtyi tapaturmaisesti ulkomailla joulukuussa 2005 eli vietämme kohta 4v kuolinpäivää. Kuollessaan hän oli 8v. Suru ja varsinkin ikävä kulkee jatkuvasti mukana, välillä sitä jaksaa jo muistella iloisia asioita mutta lopuksi se kuolema ja tilanne kumpuaa aina mieleen. Sitä on niin vaikeata käsittää miten hän juuri oli sylissäni ja sekunnin päästä poissa. Mutta niin kuin yhdessä artikkelissa sanoit,; “on pakko jaksaa ja jatkaa elämää”. Muille lapsille kun on annettava aikaa ja uskoa elämään vaikka se itseltä on revitty pois.
Meillä on vasta nyt uusi vauva, poika hänkin ja käymmekin nyt uusia tuntemuksia läpi. Onnellisuutta uudesta vauvasta ja samalla surua menetetystä lapsesta..
Toivon sinulle ja vaimollesi jaksamista! Aika kuultaa haavoja mutta koskaan ne eivät enää parane!

Esko on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Esko — Mon, 12 Oct 2009 20:24:38 +0000

Kiitos blogistasi. Jään kaipaamaan sitä. Olisi mukava kuulla Karhuperheen kuulumisia vielä joskus.
Voimia ja onnea elämäänne!

Amy on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Amy — Sun, 11 Oct 2009 18:34:03 +0000

Kiitos Jani, että olet jakanut kipeimmätkin tuntosi meidän kanssamme. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja erityisesti pikku-Kassulle! Voimia jatkossakin!

Ansku on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Ansku — Tue, 06 Oct 2009 21:46:20 +0000

Kiitos koskettavasta blogistasi ja surusi jakamisesta. Tällaisia blogit parhaimmillaan ovat.

Toivon montaa hyvää sinulle ja läheisillesi.

SannaE on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

SannaE — Mon, 05 Oct 2009 19:24:36 +0000

Ymmärrän sinua.
Kiitos sanoistasi ja valoa jatkoon! Kaikella on aikansa.

hanna pakarinen on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

hanna pakarinen — Mon, 05 Oct 2009 11:39:01 +0000

Kiitos myös täältä. Blogisi on aivan varmasti auttanut monia, samassa tilanteessa olevia, tai muunlaisissa suruissa kamppailevia. Vaikka ei samaa olisikaan tapahtunut, lapsen kohdalla suru on kuitenkin suuri, jokatapauksessa, kun suuresta vastoinkäymisestä on kyse.

Uskon että minia auttaa tieto siitä, että elämää on suuren surun jälkeenkin, ei samanlaisen tietenkään, mutta on kuitenkin. Näin lukijana tuntuu,että olisit kuitenkin jollain tasolla päässyt eteenpäinkin, vaikka aina kannat Miljaa mukanasi. Ja pienet merkit menneestä ovat todella kipeitä, kauan, ehkä aina. Mutta niillä on mentävä.

Minäkin toivoisin kuulevani joskus vielä teidän kuulumisia ja jaksamisia. Kaikkea hyvää teille ja jaksamista arjessa ja muutenkin. Iloitkaa pikku-miehestä, hän on kuitenkin teidän onnenne :)

Mrs Marple on kommentoinut artikkelia Kadotettu maailma

Mrs Marple — Sun, 04 Oct 2009 14:09:33 +0000

Kiitos kun olet jakanut ajatuksiasi.
Voimia teille jatkoon!