Perjantai alkoi aikaisella aamuherätyksellä ja mökin suursiivouksella. Tässä tapauksessa suursiivous oli kovin äkkiä tehty, kamat laukkuihin ja harjalla lattia puhtaaksi. Jääkaappiin jäivät vielä kummittelemaan avaamaton säilykepurkillinen perunoita ja lähes täysi ketsuppipullo, jotka onneksi kelpasivat naapurimökin sedälle ennen roskisastiaan ehtimistään.

Avaimen palautuksen jälkeen auton keula kääntyi kohti Vejleä, jossa käväisimme katsomassa heinäkuussa järjestettävän höyryfestivaalin pitopaikan (kuva edellisessä postauksessa). Lounastauolla paikallisen tavaratalon ravintolassa nykytekniikka tuli apuun, ja onnistuimme läppärin ja internet-yhteyden avulla löytämään jotain muuta tekemistä kalenterikömmähdyksen vuoksi väliin jääneelle höyrykokemukselle.

Vesileikkejä Vejlessä

Päädyimme lopulta ”Randboldal museet”-nimiseen paikkaan, joka on hieman erikoinen sekoitus pitkiä ulkoilureittejä, vanhanajan tehdasmiljöötä, käsityöläis- ja historiallista museota, sekä ”Vesiteemapuistoa”.

Vanhan tehtaan sisällä esiteltiin vanhanajan paperi- ja tekstiiliteollisuuden työvälineitä, mutta ainakin Joonaa suuresti kiinnostanut osuus oli sijoitettu museorakennuksen pihaan. Alueen täyttivät lukuisat erilaiset pumput, kaivot, venttiilit ja altaat, joissa hauskalla tavalla opetettiin veteen liittyviä asioita. Melko askeettiset laitteet jaksoivat kiinnostaa pientä tiedemistä yllättävän paljon, koko pumppukierros piti käydä alusta loppuun moneen kertaan, ennenkuin tiedonjano tuli tyydytetyksi.

Teimme vielä pienen kävelylenkin läheisessä metsässä. Alkuvaiheessa hyvin opastettu polku katosi keskelle mäkistä metsää lopulta aivan täysin, ja loppumatka takaisin alas tehtiinkin puolittain pyllymäkeä paksun lehtipeitteen päällä laskien.

Köpiksen kuriireina kotiin

Opittuamme tarpeelliset asiat vedestä ja lehtimetsässä vaeltamisesta, oli edessä pitkä ja puuduttava automatka kohti Kööpenhaminaa. Joona onneksi nukahti noin yhden APSOGin (aikamääre joka tarkoittaa Fates Warning -yhtyeen A pleasant shade of grey -kappeleen soittamiseen kuluvaa aikaa, noin 55 minuuttia) jälkeen ja heräsi sopivasti ihastelemaan maisemia juuri ennen Iso-Beltin siltaa.

Kuten koko matkan ajan, myös Vejle-Kööpenhamina -välin tanskalainen liikennekulttuuri herätti ihmetystä. Ihmiset tuntuivat ajavan järjestään mieletöntä ylinopeutta, 70 alueella käytännössä kaikilla oli 90 lasissa, ja sama 15-20 km/h -ylitys oli voimassa lähes alueella kuin alueella. Muutoin ajaminen tuntui pysyvän nätisti hallinnassa, mitä nyt kertaalleen liikenneympyrässä kuorma-auton kuljettaja päätti rynniä ympyrään ajelemaan mahdollisesti alle jäävistä henkilöautoista huolimatta.

Ennen Kööpenhaminaa pysähdyimme vielä kerran syömään. Ruokapaikaksi valikoitui Soro-nimisen pikkupaikkakunnan italialaistyyppinen Valencia-ravintola, jonka ruoka-annosten tasokkuus ja hintojen alhaisuus tuottivat vielä matkan viimeisen erittäin positiivisen yllätyksen.

Lopulta lentokone nosti pyörät ilmaan Tanskan maaperältä ja saavuimme kotiin yhdentoista maissa perjantai-iltana. Molemmille jäi reissusta paljon hauskoja muistoja, ja lähdemme varmasti vielä monta kertaa vastaaville roadtripeille. Walt Disney Worldin nettisivuja onkin jo vähän katseltu sillä silmällä… mutta se onkin jo toisen blogin aihe. Siihen asti kuulemiin ja näkemiin kaikille lukijoillemme!

Toivottavat:

OP & Joona

Kuvat:

Arkhimedeen ruuvia vääntämässä.

Näyttää ikiliikkujalta, mutta on toiminnaltaan kuitenkin kaivosta kannetun veden varassa.

Jos kanavan toiminta ei Legolandissa selvinnyt ihan täysin, pääsi täällä kokeilemaan ihan oman käsin sulkuporttien toimintaa.

Museon kulmalta lähtivät portaat Mordoriin…

Tehtävä: Etsi tästä kuvasta polku. Vihje: Se ei ole tuossa vasemmassa reunassa.

“Tilaa isi ensi kerralla vähän täytteisempi pizza MJOTOOH!”

Saavuimme juuri takaisin kotosuomeen, väsyneinä mutta onnellisina. Todettakoon tästä päivästä nyt vain sen verran, että toivottavasti en ole onnistunut antamaan kuvaa, että olisimme olleet menossa Vejlen höyryfestivaaleille. Nehän ovat tosiaan vasta heinäkuussa, minkä toki hyvin tiesin, ja tarkoitus oli vain käydä katsomassa paikan päältä festarialuetta näin sopivasti kuukauden verran etukäteen…

Nyt kuitenkin nukkumaan, pidempi rappari vielä luvassa viikonlopun aikana.

Kuvat:

Täällä vietetään Vejle Steamfestivalia tasan kuukauden päästä!

Joonan erityistoivomuksesta tämä kuva kaikille blogimme lukijoille.

Piti päästä kokeilemaan uutta paitaa vielä ennen iltasatua…

Kuvat:

“Mä haluaisin olla toi PULVERINEN vai mikäseoli?”

Lähtisitkö kanssani rannalle?

Torstaille emme olleet etukäteen keksineet mitään erityistä tekemistä, vaan tarkoitus oli ottaa hitusen rennommin.

Aamulla kävelimmekin reilun kilometrin läheisen järven (joka mainitaan kuulemma Tanskan kauneimmaksi!) rantaan. Uiminen jäi tänäänkin väliin, mutta rannan välittömässä läheisyydessä oli kookas leikkipaikka, jossa vietimme mukavia hetkiä. Ihmetellä täytyy täkäläisten innostusta eväiden syöntiin, rannassa evästyspöytiä oli ainakin kahdeksan, ja leikkipaikallakin pöytiä oli viisi sekä lisäksi kaksi grillauspaikkaa…

Silkeborg kiinalaisittain

Mökin ruokatilanne oli päässyt hitusen heikkoon kuntoon, joten päätimme kuitenkin ajella lähistöllä sijaitsevaan Silkeborgin kaupunkiin syömään. Yllätys oli suuri, kun aluksi vastaantulleista ravintoloista ei mikään ollut auki, vaan aukioloajat olivat kautta linjan 16-22. Reippaan kävelylenkin päätteeksi osuimme kuitenkin kävelykadulle, jolta löytyi edullinen kiinalainen ravintola. Edullisuus ei näkynyt annosten koossa, mutta maun puolesta paikasta ei juuri jäänyt kotiin kertomista.
Jälkiruokajätskit haettiin paikallisesta tarjoustalosta, josta mukaan tarttui 50 kruunulla Joonalle sopiva Marvel-paita, valitettavasti isin kokoa ei löytynyt

Käänny aina oikealle!

Leirintäalueen infosta mukaan tarttunut Silkeborg-lehtinen mainosti paikallista ”Labyrintti-maata”, joka vaikutti juuri sopivalta pikkutekemiseltä tälle päivälle. Muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen kaarsimmekin typötyhjälle parkkipaikalle hillittömän kokoisen puulabyrintin viereen. Tyhjä parkkipaikka herätti välittömästi epäilyksiä paikan aukiolosta, ja valitettavasti oven infotaulu kertoi karua kieltään, kesäkuussa paikka on auki viikolla vain erikoistilauksesta.

Pikkumiehen oli hieman vaikea ymmärtää, miksi emme vain voisi mennä labyrinttiin seikkailemaan sillä ”tuossa vieressähän se on”. Parimetrinen aita meidän ja labyrintin välissä ei olisi seikkailijaamme ilmeisesti lannistanut. Onneksi murtautumisaikeita ei tarvinnut harkita juuri silmänräpäystä enempää, sillä yllättäen paikan omistaja ilmestyi pihaan kyselemään josko haluaisimme päästä labyrinttiin. Juuri ennen saapumistamme paikalla oli käynyt turistiryhmä, joten omistaja oli vielä sattumoisin paikalla. Miehen toiminta oli muutenkin esimerkillistä, Joonan kaaduttua ja saatuaan pienen naarmun sääreensä, ryntäsi kaveri paikalle ensiapulaukun kanssa.

Lämmittelimme ensin tähdenmuotoisessa minilabyrintissä, ja 936 ruusupensaan ja satunnaisesti vettä vierailijoiden niskaan suihkivien porttien koristamassa ruusulabyrintissä, ja sen jälkeen oli paikan suurimman sokkelon vuoro. Käytävää komeudessa oli reilun kilometrin verran, ja nopeimmillaan koko reitin selvittää vain 800 metriä kävelemällä. Askelmittaria ei valitettavasti sattunut mukaan, mutta epäilen, että emme päässeet aivan ihannematkaan.

Huomenna lähdemme aamulla ensin kohti Vejlen vuotuisia höyryfestivaaleja, ja sieltä jatkamme illaksi Kööpenhaminaan, josta kone takaisin Suomeen lähtee (ainakin toivottavasti) hieman kello 19 jälkeen illalla. Seuraava päivitys siis jo kotimaan kamaralta.

Kuvat:

Leikkipaikan välineet on suunniteltu kestämään kookkaampienkin lasten vierailut.

Tanskalainen ladukas pyörätie rannalle pääsyyn.

Tanskan kaunein järvi.

Ruusulabyrintin portit sadettivat satunnaisesti labyrintissa kulkijoita.

Tosta ja tosta ja tosta, ja sit ollaankin jo tuolla lipulla, eiksnii?

Ja sit tästä ja tästä ja tänne vaan isi!

Isosta labyrintistä piti kerätä 8 leimaa passiin, jotta sai lopuksi diplomin.

Aamun harmaudesta huolimatta uskaltauduimme lähtemään kohti Givskudin eläintarhaa. Aurinko pilkisti satunnaisesti pilvien välistä, mutta muutoin päivä vietettiin huomattavasti viileämmissä merkeissä kuin aiemmat. Vesisade jäi onneksi vain hyvin nopeasti ohimenevään kuuroon.

Givskudin eläintarhasta emme tienneet etukäteen juuri muuta, kuin että siellä pääsee ajamaan eläinten häkkiin Kålmorden-tyyliin. Portille ajettaessa paikka vaikutti onnettoman pieneltä, mutta totuus oli lopulta toinen. Ensimmäisestä yllätyksestä vastasi tosin ystävällisesti palvellut myyjätär, joka keräsi pisteet kotiin toivottamalla ”ooken huve paevaenjatkoe!” ajaessamme alueelle sisään.

Lipun kylkiäisenä tyrkytettiin 50 kruunun hintaista pakettia, jossa oli mukana laaja opaskirja, sekä cd-levy joka toimii ”matkaoppaana” ajomatkan ajan. Matkaoppaan tiedot jäivät kovin pintapuoliseksi, ja pelkästään englanninkielinen selostus ei paljon viisivuotiasta lämmittänyt vaikka simultaanitulkkauksen yritys paikoin kovin sielukasta olikin.

Eläimet sitävastoin eivät jättäneet kumpaakaan kylmäksi. Osa tarhasta kierrettiin perinteisesti kävellen ja laajojen aitausten tai häkkien sisään tuijotellen, joillekin alueille pääsi kävellen sisään, ja osaan ajettiin autolla. Parhaimmillaan apina käveli polun yli noin kolmen senttimetrin päässä vierailijoiden varpaista.

Ajelun todellinen kohokohta koettiin kuitenkin leijonahäkissä. Vain muutaman metrin sisäänkäynnistä eteenpäin ajettuamme olimme törmätä kookkaaseen urosleijonaan joka suorastaan pöyhkeili keskellä tietä. Samaan aikaan useampi naarasleijona kohotteli raukeasti päätään auton oikealla puolella. Vielä kirahvien alueella autostaan ulos kuvaamaan noussut norjalaisturisti pysyi tällä kertaa visusti autossaan…

Oheispalveluiltaan Givskud Zoo hipoi täydellisyyttä. Parin erilaisen ravintolan lisäksi lähes joka välissä oli paikkoja omien eväiden syömiseen, ja myös wc-koppeja oli muutaman sadan metrin välein. Reitin lopussa sijaitsi myös valtava lasten leikkialue, josta löytyi pitkä ”Simpanssirata”, sekä läjäpäin erilaisia keinuja, karuselleja, liukumäkiä sun muita. Kokonaisuudelle perhelomakohteena helposti viisi tähteä.

Kuvat:

Turistit elävät omaa elämäänsä, ja apinat elävät omaa elämäänsä.

Gorillan kanssa pääsi poseeraamaan lähes sylikkäin.

Polusta oli paikoin tehty mielenkiintoinen. Vesi oli _kylmää_.

Ma tahtoo veivaa veivaa!

Ettekö oo ennen sarvikuonoo nähny?

“Tää seisois nyt tässä viel viis minuuttia ja sitte hiljallee käppäilis tonne metsään takas”

Ihan ok grillit omien eväiden lämmittämiseen.

Paikallisten ravintoloiden valikoima oli myös hyvin monipuolinen…

Liikaenergiaa pääsee purkamaan simpanssien taitoradalla.

Sanallisten hassutteluiden myötä kaikille taas hyvää yötä!

Entisaikaan tavattiin kutsua heikkoja verkkoyhteyksiä pilkkanimellä ”paukkulankayhteys”. Hampenissa olen sitten ilmeisesti paukkulangattoman yhteyden varassa, sen verran tuskaisaa tämä välillä on. Esimerkiksi eilisten kuvien siirtoaika vaihteli 30 sekunnista 15 minuuttiin per kuva…

Mutta asiaan. Aamu valkeni kovin pilvisenä, ja hetken jo pelkäsin, että toinen Legoland-päivä sujuisi sateisissa merkeissä. Onneksi sateet jäivät kuitenkin tänään muutamaan tuulilasiin osuneen pisaraan automatkalla kohti Billundia.

Mystisin ja toistaiseksi selvittämätön tapaus oli jääkaapin äkillinen korjaantuminen yön aikana – kuin itsestään. Hieman skepsismin varjoa ihmeparantumisen ylle heittää mökin avain, joka oli unohtunut yöksi lukkoon oven ulkopuolelle. Mysteerikorjaaja on siis halutessaan päässyt sisään korjailemaan meidän nukkuessa kaikessa rauhassa.

Toinen päivä Legolandissa sujui hyvin pitkälti samoissa merkeissä kuin ensimmäinen. Näin jälkikäteen pari käytännön vinkkiä samankaltaista matkaa harkitseville:

-pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen joko majapaikasta tai tilata suoraan internetistä, näin säästät portilla jonottamisen vaivan

-paikalla kannattaa olla aamulla heti kymmeneltä, puiston laitteet suljetaan jo kello 17, joten tehokasta peliaikaa ei liikoja ole käytettävissä

-parkkipaikan kaikkein lähimpänä puistoa sijaitsevat alueet eivät ole varjossa missään vaiheessa päivää, jos auton haluaa varjoon, kannattaa käyttää esim. parkkialuetta numero 11, ja kävellä 100 metriä lisää

-kesäkuinen arkipäivä tuntuu olevan oikea valinta vierailuajankohdaksi, eilen vietimme aamupäivästä aikaa Legolandin ”Legoradossa” KAHDESTAAN. Tänään taas joissain laitteissa kyseltiin poistuttaessa josko haluamme suoraan toiselle kierrokselle. Jonoja ei siis juurikaan ollut.

-VÄLTÄ EHDOTTOMASTI LEGORADON HOTDOG-KIOSKIA kts. kuva alla.

Legoland-päivän jälkeen ajelimme Giveen, josta löysimme paikallisen Pizzerian. Turisteihin ilmeisen tottumaton henkilökunta suhtautui aluksi ulkomaan eläviin pelokkaan kunnioittavasti, mutta lopuksi isäntä kävi heittämässä ylävitoset pizzan laatua kiitelleiden asiakkaiden kanssa.

Huomenna vuorossa Givskud Zoo ja 20% todennäköisyydellä sadetta. Huomisiltaan asti tuokoot nämä kuvat reissufiilistä myös kotikatsomoihin.

Kuvat:

Hollywood-setissä pääsee itse ohjailemaan kameroita, joiden edessä autot ajavat ja robotit + lentokoneet lentävät.

Kanavan toimintaperiaatettatta ei tarvitse kauan selittää tämän havainnollistuksen kanssa.

Lego-kuskitkaan eivät ole täydellisiä

Tästäkö Alanis lauloi? Tuulimyllyt jauhavat täällä sähköä, ja sitä sitten käytetään Legolandissa… pyörittämään tuulimyllyjä.

Vältä tätä koppia. Kuvittelet, että tuon jonon ruokkimisessa menee ehkä 5 minuuttia. Todellisuudessa siihen menee 55 minsaa.

Seurasimme hetken myös levitointiesitystä.

Tämä ei näytä hirveän pahalta…

…mutta tämä näyttää!

Tilaa iskä ens kerralla vähän isompi pizza MJOTOOH?

Illan viimeinen hidas: Hakamussuttelua paikannimillä.

Maanantai alkoi pikaisella reissulla yhdistettyyn Spar-markettiin ja leirintäalueinfoon. Maininta rikkinäisestä jääkaapista sai ilmeisesti ison pyörän pyörimään, sillä noin viiden minuutin kuluttua pamahti mökin pihaan Saksan rekisterissä ollut auto, ja pelkkää saksaa suoltava vanhempi herrasmies saapui paikalle korjaamaan tilannetta. Pitkällisen selostuksen jälkeen ymmärsin sen verran, että rikkihän se kaappi on, mutta tämä kaveri ei voi nyt tilanteelle mitään. Saman kävivät sitten toteamassa myöhemmin tanskaksi miehen vaimo ja vielä kolmaskin säätäjä, joka sentään kertoi asiansa suhteellisen ymmärrettävällä englannilla.

Päivän kohde oli kuitenkin Legoland, johon molemmat teimme ensimmäisen vierailun tänään. Itselläni silmäkulma oli kostua hitusen portilla, ja Joonalla taas kyyneleet tulvivat poislähtiessä vaikka kuinka selitin, että tulemme kyllä paikalle huomenna uudestaan.

Mutta puhukoot kuvat tällä kertaa puolestaan…

Kuvat:

Iiiik, tuosta sinne mennään!

Höyrykoneasiantuntija painaa nappia ja traktori puskee höyryä pihalle

“Tehään syömisen jälkeen jotain vähän iisimpää” “Joo, mennään tohon paloautoon”. Vaikutti ihan hyvältä, kunnes selvisi, että paloautoa ajetaan käsin pumppaamalla…

Kriitikomme antavat varauksettomat :kaksi peukkua: Legolandin 4D-leffoille

Nasan avaruusvehkeitä ja naama varjoisalta kujalta

Rakenneltiinhan siellä toki myös, mäkiautojen prototyypit pääsee testaamaan heti huippumodernilla testiradalla

…niin on täällä toki hyviäkin puolia. Tämän pompun myötä hyvää yötä ja odottelemaan huomista Legoland-päivää numero yksi!

Kuvat:

JUMP

Alkutahdit matkan varsinaiselle startille löi pahasti offbeattiin lentoyhtiö SAS. Saavuimme hyvissä ajoin ja hyvillä mielin lentokentälle, ja lopulta pääsimme odottamaan 90 minuuttia myöhässä lähtenyttä lentoa Kööpenhaminaan.

Emme kuitenkaan antaneet pienen vastoinkäymisen lannistaa, vaan riensimme innolla koneeseen – tosin Joona oli pillahtaa itkuun kun isi sai pikkumiehen lähes uskomaan, että koneen rikkoutumisen takia matka Tanskaan tehtäisiinkin bussilla eikä lentokoneella… Onneksi bussi vei kuitenkin vain pätkän matkaa lentokentällä.

Joonan edellisestä lentomatkasta on pari vuotta aikaa, ja omien sanojensa mukaan mies muistaa pelkästään ”sen kun telkkarissa näytettiin niitä pelastusliivejä ja kaasunaamareita”. Niinpä kiitoradan päässä olivat märkinä niin kämmenet kuin silmäkulmat, kokonaisuuden ollessa kuitenkin kuulemma positiivinen kokemus. Ainoastaan Kööpenhaminaan laskeutuessa korvissa tuntui ilkeältä purkasta huolimatta. (Purkkakin meinasi mennä jännityksen myötä ensin korvaan eikä suuhun….)

Ranskalaista eleganssia tanskalaisittain?

Kööpenhaminassa autovuokraamosta varattu Renault Scenic (tai vastaava) paljastuikin Ford Mondeoksi. Vastaavuudesta voidaan tietty olla montaa mieltä, mutta ajeleehan nuo välttämättömyydet tuollakin. Vaikka mieluummin olisinkin ottanut alle edes jossain määrin tutun biilin, kuulun kuitenkin siihen kolmeen prosenttiin suomalaismiehistä, jolla on keskimääräistä huonommat kyvyt auton ratissa.

Vuokra-autossa on aina tunnelmaa!

Ensimmäinen pysähdys koitti parikymmentä kilometriä Kööpenhaminan ulkopuolella Joonan valitellassa huonoa oloaan. Kello olikin jo vaikka mitä, joten pysähdyimme paikalliselle huoltsikalle syömään kunnolla – ja autossa jäätelöt päälle. Ruokiksen jälkeen painoimmekin yhtä soittoa Fredericiaan asti, josta paikallista puuhamaan vastinetta emme kyllä pikapäin löytäneet. Monikansallisen futisjunnuturnauksen ja mielenkiintoisen metsäpolun kuitenkin.

Hieman ennen lopullista määränpäätä Joona alkoi jälleen valitella huonoa oloa, lopputuloksena eräs levähdyspaikka sai tuta nuoren suomalaismiehen oksennuksen voimaa koko rahalla. Mitä tästä opimme? Älä anna lapsen käteen täyttä karkkipussia automatkalla

Jag skulle vilja kampen i Hampen

Lopulta pääsimme perille Hampeniin, jonne ehdimme juuri paria minuuttia ennen mökkikylän henkilökunnan poistumista alueelta. Mökki itsessään on kauniisti sanottuna ”mielenkiintoinen”, ensivaikutelmaksi jäi sisään astuessa noin 60 celsius-asteen lämpötila – huomisen ostoslistan kärkeen nousi välittömästi halpistuuletin paikallisesta Lidlistä. Lämpötilaongelmaan oman lisäsäväyksensä tuo rikkoutunut jääkaappi, joka kyllä puskee kuumaa koko ulkokuorensa täydeltä, mutta ei kylmene lainkaan sisältä.

Kuten kuvista näkyy alueella on aktiviteettia jos jonkinmoista, harmi vain että esimerkiksi polkuautoradan autoista valtaosa on rikki, uima-altaassa ei ole vettä, keinulaudan toinen puolisko on täysin hajalla – ja muutakin pientä laittamista täältä löytyisi.

Otetaan kuitenkin huomioon paikan naurettava hinta, siihen naurettavaan hintaan sisältyvät kahden päivän liput Legolandiin, ja Joonan kirkkain silmin toteama ”Isi, mä en ois uskonu, että tää mökki vois olla näin hieno”-lausahdus, ja todetaan, että eiköhän me täällä yksi viikko pärjätä

Kuvat:

Koneen lähtöä odotellessa Joona imitoi Antti Pihlströmiä

Kevyt lounas maistuu matkamiehelle

Keltaista mökkiä on vierekkäin kuin niitä kuuluisia sieniä sateella

Polkuautokilparata toimii tällä hetkellä vaillinaisesti, mutta kilpa-ajot saa suomalainen aina aikaan

Kartanomme länsisiiven lokoisa majoitusratkaisu

Laukut on nyt pakattu, molemmille omat trolleyt mukaan ja lisäksi käsimatkatavaraksi sopiva olkalaukku.

Vaatteita tuli varmaankin pakattua molemmille ihan liikaa, mutta suurempiin ongelmiin joutuu yleensä liian vähien vaatteiden kanssa.

Myös lääkepuolen pitäisi olla kunnossa, matkassa on tymäkkää aurinkovoidetta pullo mieheen, ja lisäksi jos jonkinlaista desinfiointiainetta ja maitohappobakteeria.

Viihde(-elektroniikka)puolen pitää tietysti olla miesten reissussa kunnossa. Niinpä välttämättömyystavaroiden lisäksi matkaan on pakattu mm.:

-läppäri blogin päivitystä ja mahdollisten sadeiltojen dvd-hetkiä varten.
-molemmille omat puhelimet ja digikamerat
-gps-navigaattori, joka on varustettu ihanalla kaistaopastetoiminnolla, suosittelen kaikille kroonisille eksyjille
-muutama puuhakirja, Vaahteramäen Eemelin, Röllin ja Pekka Töpöhännän (ja isille Neal Morsen ja Fates Warningin)seikkailuja cd-muodossa autoiluhetkien tunnelmaa keventämään
-melkoinen kasa erilaisia Aku Ankkaan liittyviä julkaisuja, näistä kiitos SanomaMagazines Finlandin sarjakuvaosastolle
-tämän reissun suurinta "toppi tai floppi"-potentiaalia osoittava 3,90 euron hintainen koripallopeli

Osapuilleen näillä eväillä siis eteenpäin, seuraava päivitys seurannee vasta Hampenista.

Kuvat:

Näillä mennään, sanoi entinen toimitusjohtaja