Viisi lasta, mies, opinnot ja työ

On ollut todella mielenkiintoista synnyttää oppimistehtäviä. Ajatukset pyörivät päivin ja öin – arkisen ja pyhäisin – tehtävien rakentamisessa. Kesken oman opetuksen tulee ahaa elämyksiä siitä miten sittenkin lähestyn pohdinnassa olevaa asiaa. Toisaalta tulee myös välllillä hahaa elämyksiä siitä miten asia linkittyy omaan elämään tai omaan perheeseen.

Palautettuani tehtävät en millään malta odottaa opettajan palautetta. Käyn usein katsomassa joko joko. Ja palautteen kestäessä olen epätoivon murtama (lähes) ja mietin uusia lähestymistapoja teemaan siltä varalta, jos muutettavaa tai korjattavaa tulee. Olin niin onnellinen eilen saamastani kasvatussosiologian palautteesta.  Opettaja kommentoi todella tarkasti ja yksilöllisesti kirjoittamaani esseetä. Sain palautteesta paljon lisää mietittävää vaikka sinänsä siihen ei olisi tarvetta enää. Mutta prosessia ei voi enää pysäyttää!

Pelkäsin niin kovasti alussa sitä, onko minusta tähän. Nyt olen aivan vakuuttunut siitä, että kyllä minusta on tähän ja tulen näistä opinnoista saamaan niin paljon hyvää itselleni. Pelkään vaan, että opinnot loppuvat liian lyhyeen!