Viisi lasta, mies, opinnot ja työ

Kolmannen lähijakson viimeinen päivä onnellisesti takana. Olo on todellakin väsynyt – kaikkensa antanut, mutta onnellinen. Meillä on niin mahtava ryhmä, oppimispiiri ja aivan uskomattomat ohjaajat. Ohjaajat saavat purisettua meidät uskomattomiin suorituksiin ja mikä parasta saavat meidät uskomaan itseemme ja siihen, että meistä todella on tähän.

Itselle on päivä päivältä varmistunut se, että tämä opettaminen on todellakin sitä, mitä haluan tehdän isona. Tiistain opetusharjoittelu oli eräänlainen vahvistuksen vahvistus ja nämä kaksi lähipäivää piste i:n päälle. Nyt on vahvistettava omaa opettajuutta ja sen osaamista. No, ei kai vielä voi opettajuudesta puhua, kun en ole virallisesti opettaja. Tai siis minulla ei ole sitä pätevyyttä vaikka teenkin sitä työkseni. Ensi vuonna minulla on se pätevyys aivan varmasti. Uskaltaisikohan ajatella, että saisin paperini valmiiksi kesäkuun tutkintokokoukseen?

Tällä hyvällä mielellä en nyt tänään pääse kotiin perheen pariin, vaan istun junassa matkalla Helsinkiin viikonlopuksi töihin. Meillä on tiedossoa oma koko viikonlopun kurssi. Tulossa iso porukka ja hauskoja vierailevia luennoitsijoita kuten Alex Stubb. Häntä on aina mielyttävä kuunnella. Tiedossa siis koko viikonloppu täynnä roolien vaihtoa – järjestelijästä luennoitsijaksi, luennoitsijasta majoitusten järjestelijäksi, majoitusten järjestelijästä ryhmätöiden ohjaajaksi jne. Toivottavasti sunnuntai-iltana kotimatkalla olo on edelleen väsynyt, mutta ONNELLINEN!