Viekkuja, varpaita ja päiväunia
Kolmen päivän työkeikan jälkeen tulin eilen kotiin. Kotiutuminen aina tarkoittaa sitä, että nuorimmaisen neidin kanssa otetaan ensimmäinen vuorokausi löysiä pois! Ilmeisesti tämä on pikkutytön tapa purkaa ikävää äidin poissaolosta. Ihmehän se tietysti olisi, jos hän ei mitenkään reagoisi. Isommat – 5 vuotiaskin – on tähän työn luonteeseen jo tottunut.
Olen viettänyt tänään vapaa päivää . Ihanaa vapaa päivää. Vapaa päivässä on parasta päiväunet pikkutyttöjen kanssa. Niiden jälkeen loppupäivän on sitten aivan sekaisin. Tuli nimittäin nukuttua liian pitkät unet. Tytöt nukkuivat vielä pidempään. Makasin hiljaa vieressä ja luin loppuun otsalampun valossa Pienen lankakaupan. Mukaansa tempaava kirja, vaikka en ymmärrä neulomisesta mitään. Tosin viimeiset 30 sivua meni itkiessä. Surullinen loppu. On tullut syksyllä luettua niin paljon kirjoja opintoihin, että muulle lukemiselle ei ole juuri jäänyt aikaa. Rentouttavaa välillä uppoutua ihan kevyeen kirjaan! Tänään siis todella on vapaa päivä ihan kaikesta!