Lapset ovat aivan innoissaan lähestyvästä joulukuusta. Niin innoissaan, että saivat minutkin innostumaan. Teimme tänään jo ns. esijoulusiivouksen. Puhtaille lattioille päätimme laittaa jo joulumatot ja ikkunoihin jouluverhot ja -valot. 9-vuotias poika verhoja laittaessaan sanoi: äiti näissä valmisteluissa tulee niin joulutunnelma! Se on totta. Tuli niin joulutunnelma, että päätin päivälliseksi tehdä porkkana- ja lanttulaatikkoa. Vietimme siis oikeastaan pikkujoulua. Keittiön ikkunassa paloi jouluvalot ja punaiset verhot, joiden välistä roikkui juuri huovutetut joulunpunaiset sydämet. Siinä me sitten istuimme päivällisellä lähes koko perhe. Paitsi pyörätuoli poika, kuka on viikot liikuntavammaisten koulussa. Toivottavasti heillä on koululla myös jo joulutunnelmaa.

Meillä siis ollaan tänään todellakin joulumielellä ja -kielellä. Mieli on muutoinkin hyvä. Sain tänään Optimaan laitettua opetusharjoitteluni toisen osan materiaalin ja tehtävät. Enää siis puuttuu tästä kurssista vain tenttitehtävät. Tosin aikaa menee kyllä vielä kymmeniä tunteja tehtävien tarkastamiseen ja arviointiin. Lueskelin illan ratoksi ensimmäisen osan esseitä. Ilokseni sain huomata, että opiskelijat ovat todellakin ymmärtäneet kohderyhmä- ja imagomarkkinoinnnin. Pitää vielä viettää uusi sessio esseiden parissa, jotta saa niille numerot. Tähän mennessä kaikki olleet niin hyviä, että tekisi mieli kaikille antaa ainakin nelonen! Taitaa todella olla joulumieli!

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 30. marraskuuta 2009 kello 21.34 ja sen aiheena on aikusopiskelu, cp-vamma, lastenkasvatus, opetusharjoittelu, työ, perhe, opinnot, vammaisuus. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.