Kaunista kuin kuvissa
Luonto on ollut viime viikot kauneimmillaan. Pakkanen pukee puita, metsää, peltoja – suomalaista maalaismaisemaa! Kovillakin pakkasella siniset hetket ja vaaleanpunaiset auringon nousut ovat olleet niin mahtavan näköisiä, että sanoiksi ei osaa pukea. Ei myöskään tälläinen harrastelija kuvaajaa osaa tallentaa niitä filmille. Nämä luonnon lapset – omat viisi – ovat olleet niin rusoposkisia näillä pakkaskeleillä. Olemme kansaa, joka ulkoilee säällä kuin säällä muutoin kaatuu seinät tai hajoaa talo. Jos viisi lasta käyttää kaiken energiansa sisällä, niin jälki on sitten sen mukaista – ulkona täällä maalla on tilaa, missä juosta, riehua, huutaa, painia tai vaikka kaivaa lunta. Ja lapset ovatkin tänä talvena rakentaneet hienon lumimajan, jossa on pari huonetta. Siellä ja muissa ulkohommissa posket punoittavat ja mielet virkistyvät! Me olemme talvi-ihmisiä!
Opinnoissa olen päässyt taas askeleen eteenpäin. Olen vihdoinkin saanut laitettua kaikki valokuvani Picasaan ja osan Flickriin. Olen siis opiskellut kaksi uutta työkalua. Näistä työkaluista hyötyy koti, työ ja opinnotkin! Sekä hauskaa että hyödyllistä. Vaan kun vielä osaisi kuvata kauniita kuvia ja omistaisi kunnon kameran, niin sitten voisi muillekin kuviansa esitellä. Lapset rakastavat kuvia – katsovat niitä enemmän kuin mielellään. Kun on perheessä kolme tyttöä, jotka ovat niin samannäköisiä samanikäisinä, että jatkuvasti käydään kiistaa siitä kuka kuvassa on. Jokainen neideistä on varma, että se olen minä. Vaan äidinkin on välillä pakko tarkistaa päivämäärästä kuvassa olija. Samat vaatteet saman ikäisinä ja niin sama ulkonäkö, että itsekin hämääntyy. Pojat kyllä tunnistaa toisistaan – pyörätuolista ainakin. Ja ulkonäöstäkin kyllä. Pojat eivät ole samaan muottiin valettuja kuten meidän tytöt! Mutta kuten luonto näillä keleillä niin nämä omat armaatkin ovat kauniita kuin kuvat!