Meillä asuu draamakuningatar!
Nuorimmainen – pahnan pohjimmainen – neiti pippurinen jatkaa luontonsa kehittämistä. 2- vuotias osaa olla oikeasti todella huvittava välillä ja välillä niin raivostuttava että meinaan hajota liitoksistani. Sekunnissa hänen mielialansa muuttuu. Useimmiten syy löytyy sisaruksista tai minusta- yhdestä tai useammasta. Tänä aamuna 5-vuotias isosisko erehtyi ottamaan juuston ja voi sitä huutoa ja meteliä. Neiti pippurinen olisi halunnut sen itselleen ettei vaan sisko syö kaikkea! Hän sai siitä kevyesti aikaan useamman minuutin raivari/kiukkukohtauksen. Vain siitä syystä, että juuri avattu iso Oltermanni saattaa kokonaisuudessaan mennä isosiskon masuun. Kyllähän kilo juustoa nyt 5-vuotiaan vatsaan kevyesti uppoaa vai mitä?
Monta kertaa olen mielessäni miettinyt, että entäs jos olisi enemmän lapsia – kuudes, seitsemäs? Tuntuu nimittäin siltä, että mitä enemmän lapsia, sitä tomerampia ja itsenäisempiä ovat pienimmät. Tästä viidennestä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan etteikö osaisi puoliaan pitää! Ei todellakaan. Kaverit ja muut saavat huutia. Neiti minä itse, neiti draamakuningatar osaa kyllä roolinsa. Jos ei asiat mene kuten hän tahtoo, niin hän heittäytyy rooliinsa. Tekemällä tekee itkua – jos ei kyynel irtoa niin ääni kyllä lähtee ja suu on auki kuin operetti tähdellä! Monta kertaa nauramme kippurassa häntä kuunnellessa. On hän vaan niin raivostuttavan huvittava! Ja hänkös vaan naurusta yltyy. Tosin sitten jäljestä päin istuu sylissä kuin lauhkea lammas ja kertoo useimmiten syyn kiukustumiseensa – Semma haluaa! Täytyy kyllä myöntää, että tytöllä on myös selitys ja puhelahjat kunnossa. Iltaisin on niin paljon asiaa, ettei tahdo ehtiä nukkumaan. Minä leijailen unen ja valveen rajamailla ja kuuntelen hänen selityksiään useimmiten päivän tapahtumista. Nyt on kyllä tullut mukaan myös mielikuvitus – aina ei voi olla ihan varma puhutaanko nyt totta vai tarua? Mutta joka tapauksessa juttua piisaa ja paljon. Jos tästä tytöstä ei tule draamakuningatarta niin ei sitten kenestäkään!