Viisi lasta, mies, opinnot ja työ

Miks me kaikki ollaan lintuja – kysymyksen lisäksi tämä  on toinen kysymys, jota lapset jossakin vaiheessa kasvua pohtivat. Muistan kaksosista herran pohtineen tätä ensimmäisen ja toisen päiväkerhotalven aikana monen monta kertaa. Ilmeisesti johtui siitä, että en osannut antaa tyydyttävää vastausta. Hänen mielestään Jeesus oli joka taulussa, minkä olin näyttänyt eri näköinen – eihän silloin voi suinkaan olla kyse samasta henkilöstä vai voiko? Olimme sitten lasten kastepapin ja meidän vihkipapin syntymäpäivillä, siellä pikkumies kyseli taas kerran asiaa monen monituista kertaa. Kunnes Heikki-pappi otti kaimaansa kädestä ja vei katsomaan hänen itsensä maalaamaa taulua, joka kuvasi Jeesusta. Sen jälkeen pikkumies rauhoittui ja hänen mielessään kuva  Jeesuksesta kirkastui.

Hassua miten asiat sitten selviävät – kun vaan osaa ne selvittää lasta tyydyttävästi. Tätä pohdin tänään. Opetusharjoitteluni kaksi viimeistä opetuskertaa lähestyvät ja on mietittävä mistä kulmasta niihin tulee. On ainakin yritettävä löytää se kulma, josta opiskelija asian näkee. Se ei todellakaan aina ole se kulma, josta minä asiaa katson. Asettuminen toisen asemaan tai tilanteesee on välillä vaikeaa – erityisen vaikeaa, jos ei tiedä mistä kulmasta toinen sitä katsoo. Tässäpä ehkä on toisaalta opetustyön jänittävyys. Voit suunnitella niin tai näin mutta päätyä kuitenkin tekemään ihan väärinpäin!