Sanat sekaisin – senat sakaisin
Näitä 2-vuotiaalla riittää. Nuorimmainen otti eilen minua kädestä kiinni ja sanoi, äiti nyt lähdetään katsomaan sitä Hännisen Poiraa yläkeetaan. Ihmeissäni kysyin, että mitä ihmettä? Hän vastasi, että sitä hassua pikku setää, jolla on pullea masu ja viisket! Ahaa, kyse oli siis äidin suosikista eli Hercule Poirosta. Nimi vaan taipui lapsen suussa savolaisittain. Tästä lähtien kaikki meillä katsovat Hännisen Poiraa eikä Hercule Poirottia.
Aamulla neiti kysyi sängyssä minulta, että äiti onko kakka hyvaa? Pidettyäni pitkän selityksen siitä, että ei ole ja sitä EI saa missään nimessä syödä jne hän jatkoi entäs jos äiti sitä keittää ja laittaa keppua? Siinä sitten selitin, että ei ole – ei keitettynä eikä paistetuna eikä ketsupilla kun ei edes sinapillakaan!
Sanat ovat välillä kateissa ja asiat saavat uusia nimiä! Eilisessä opetusharjoittelussa oli opiskelijoita, joiden hämmästyttävän huonoa – siis lähes olematonta – englannin kielen taitoa ihmettelin suuresti. Ranskattaret hädin tuskin saivat nimensä englanniksi sanottua, opeta siinä sitten markkinointia! Onneksi muun ryhmän kielitaito oli huomattavasti parempi. Kolmen tunnin sessio oli kaikin puolin antoisa – keskusteluakin syntyi vaikka sen aikaan saaminen oli välillä sellaisen kivireen vetämistä, mutta syntyi loppujen lopuksi kuitenkin. Tämmöisessä parin kymmenen hengen ryhmä ei avaudu heti niin helposti kuin alle 10 hengen ryhmä. Sanat ja ääni ovat opettajan työvälineet. Ilman niitä (kun en viittomiakaan osaa), ei työtä pysty tekemään. Pitänee ensi viikon – ja viimeisille opetusharjoittelu - tunneille miettiä uusia keinoja asioiden selittämiseksi, jos sanat eivät riitä. Kunhan vaan ei mene senat sakaisin minullakin!