Aamulla sain koulutukseni jälkeen kehuja siitä, että olin kuulema värikäs, täsmällinen ja täyspäinen puhuja. Toinen rouva lisäsi listaan, että jämäkkä ja totesi, että sinulla on varmaan lapset myös hyvässä kurissa kotona. Jäin siinä pohtimaan, että onko täyspäinen ja jämäkkä (erityisesti tuolla lisäkommentilla) ruusu vai risu, kun kyseessä oli senioreiden koulutus?

Täyspäinen. Mitä se oiken tarkoittaa? Olen niin hurahtanut näistä opinnoista, että en todellakaan tiedä olenko enää täyspäinen tai olenko edes koskaan ollut? Minun päässäni pyörii tällä hetkellä opinnot, opinnot ja opinnot. Työstän kaikkia vastaan tulevia asioita uudelta kannalta liittyipä se sitten työhöni, perheeseeni tai luottamustoimiini. Aina löytyy jokin linkki johonkin juuri opinnoissa framilla olevaan asiaan.

Tuntuu aivan uskomattomalta, että olen käytännössä taas opiskellut vasta reilun kaksi kuukautta. Edellisistä opinnoista onkin se lähes 14 vuotta aikaa. Tämä kaksi kuukautta on antanut jo nyt niin paljon, että oikein ihmetyttää kuinka paljon voikaan antaa vielä lisää. Vai voiko? Tuleeko jossain vaiheessa tila, jossa en pysty enää vastaanottamaan tai käsittelemään uutta tietoa?

Toisaalta on tämä ottanutkin paljon. Teinpä mitä tahansa niin elämäni pyörii opintojen ja siihen liittyvien asioiden ympärillä. Samalla kun koulutan omassa työssäni toinen aivolohkoni työstää jotain ihan muuta. Saan kesken kaiken ahaa elämyksiä, jotka on pakko kirjata ylös etten niitä unohda. Pelkään sitä hetkeä, että alan keskenkaiken kuin tyhjästä puhumaan jostain ihan muusta kuin siitä, mitä olen kouluttamassa. Toistaiseksi tätä ei onneksi vielä ole tapahtunut.

Kotona ja vapaa-aikana huomaan ajatukseni myös jatkuvasti miettivän joko kirjaa, jota juuri luen tai sitten oppimistehtävää, mitä työstän. Kuvittelin, että en näitä kirjoja lukisi kuin ehkä junassa ja silloin tällöin kotona, mutta totuus on jotain ihan muuta. Imen itseeni tekstejä niin mielelläni, että luen kirjoja lasten leikkiessä, nukkumaan mennessä ja käytännössä jokaisessa raossa, mikä vaan vastaan tulee. Ja mikä vielä ihmeellisempää huomaan lukevani huomattavasti enemmän teoksia kuin mitä on tarvis. Taidan siis todellakin olla kiinnostunut aiheesta?

Mutta edelleenkään en tiedä olenko täyspäinen vai hurahtanut liikaa näihin opintoihin? Mutta sen tiedän kyllä, että tämä opiskelu on minulle täyspäiväistä. Täyspäiväisesti kaikkien arkisten askareiden lomassa syntyvät ja muhivat opetukseen ja elämään liittyvät suuret kysymykset!