Ovatko tytöt ja pojat syntyessään tyttöjä ja poikia? Vai kasvatetaanko tytöt tytöiksi ja pojat pojiksi? Näiden asioiden kanssa olen viime aikoina paininut. Lukemissani kehityspsykologian teoksissa ei juuri tyttöjen ja poikien eroihin paneuduta. Edelleen etsin niitä teoksia, joissa asiaan paneuduttaisiin oikein kunnolla.

Pohdiskelen oppimistehtävää ja sitä mistä kulmasta aihetta lähestyn. Viehättäisi niin kovasti lähestyä lapsuus osiota tyttöjen ja poikien eroavaisuuksilla. Cacciatoren ja Sinkkosen kirjat ovat nyt työn alla. Vielä en niistäkään ole saanut ihan sitä mitä haen eli niitä eroja.

Miksi tämä minua erityisesti kiinnostaa on tietysti se, että haluaisin tehtävässä peilata omaa elämääni ja lasteni elämää. Viisi lasta – kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Erityisesti kaksoset – tyttö ja poika. Olimme kerran cp-lasten sopeutumisvalmennuskurssilla ja siellä oli lasten psykologi puhumassa. Elävästi jäi mieleen, kuinka hän kertoi siitä, miten tytöt kasvatetaan tytöiksi ja pojat pojiksi. Silloin en asiaan juuri kiinnittänyt huomiota, koska kaksoset olivat vauvoja ja kokemusta oli vain esikoisestamme pojasta.

Vuosien saatossa on monen monituista kertaa pyörinyt mielessä nämä psykiatrin sanat ja se kuinka hän mielestäni oli väärässä. Miten muka olisimme samanikäiset samaan aikaa kehittyvät eri sukupuolta olevat lapset tietoisesti kasvattaneet tytöksi ja pojaksi? Ei mitenkään. Arki kaksosvauvojen ja vaikeasti cp-vammaisen 3-vuotiaan pojan kanssa ei kerta kaikkiaan olisi antanut myötä kasvatuksen eriyttämiseen. Ja silti pojasta on tullut poika ja tytöstä tyttö.

Muistan yhden kerran saunassa kaksosten ollessa noin 1,5 vuotiaita. Löylykiulusta irtosi rengas. Poika otti sen ensin käteensä ja alkoi sitä pyörittää ja päristämään suullaan kuten auto. Eli ilmeisesti kuvitteli sitä ratiksi. Sen jälkeen tyttö otti renkaan ja pisti sen kaulaansa eli ilmeisesti kuvitteli sen kaulakoruksi. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, että tytöiksi ja pojiksi ei vain kasveta vaan olemme jo syntyessämme tyttöjä tai poikia!