Viikonloppu oli töitä Helsingissä. 9-vuotias tyttäreni tuli junalla kaverinsa kanssa Helsinkiin. Vietettiin siinä töiden lomassa tyttöjen viikonloppua pienessä yksiössä Museokadulla. Harvinaista herkkuja suuressa perheessä päästä näin pienellä porukalla liikkeelle. Ja kyllä me molemmat siitä nautittiinkin. Tytär erityisesti siitä, että sai tehdä ns. isojen tyttöjen juttuja ilman pikkuisia tai poikia perässä. Tätä pitää harrastaa useammin!

Maalaislapsille, jotka ovat tottuneet tilaan, pieni yksiö on aikamoinen elämys. Muutamaan kertaan keskusteltiin aiheesta voiko joku oikeasti asua näin pienessä asunnossa. Kävimme katsomassa Maija Poppasen teatterissa ja kaikki pidettiin siitä kovati. Musiikki jäi soimaan päähän ja soi vieläkin – miks siivet saimme jos lentää emme voi?

9-vuotiaiden neitien kanssa oli kaupoilla mukavaa vaikkakin raskasta. Monessakohan pukukopissa tytöt kahdestaan sovittelivat lukemattoman määrän farkkuja? Pääasia, että tytöillä oli hauskaa! Mäkelänrinteen uimahalliin vielä launtai-illan ratoksi vein neidit uimaan.

Tänään sitten junailtin kotiin ja voi kauhea mikä kaaos taas kotona! Laskin kymmeneen useaan kertaan, että en ihan heti menetä täysin pinnaani. Yllättävää kyllä tällä kertaa se onnistui. Sain hillittyä itseni – aloin kylmän viileästi vain raivaamaan paikkoja ja siivomaan keittiötä!

Perjantaina sain palautettua Koulutus ja yhteiskunta kurssin etätehtävät. Kasvatussosiologiaan voisi kyllä sukeltaa pidemmänkin oppimäärän. Aloitin heti perjantaina työstämään seuraavaa haastetta eli kasvatus- ja kehityspsykologiaa, joka myös vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kaivelin kirjoja töistä ja pohdin mihin keskittyisin. Päätin keskittyä kehityspsykologiaan. Junassa perusteosta lukiessani heräsi ajatus siitä, että olisipa kiva löytää selityksiä tyttöjen ja poikien eroille. Kaksosten kehitystä seuranneena tämä kiinnostaa ja kovasti. Vaikka kirjassa väitettiin kovasti, että kehitystahdille ei juuri eri sukupuolten välillä ole eroja. Mutta en kyllä tähän usko yhden kirjan perusteella. On kaiveltava lisää opuksia. Taidan etätehtävissä keskittyä omaan kehitykseen ja lapsiin.

Vaikka täytyy myöntää, että kotiin tullessa kävi kyllä mielessä, että olisi syytä selvittää miesten ja naistenkin välisiä eroja. Onko miehellä valikoiva näkö, kun ei näe lojuvia astioita, kasoja, pusseja… tai haista mätänevää pöytäpyyhettä? Ehkä nämä kaikki minulle vielä aukeavat kehityspsykologian myötä – toivossa on hyvä elää!