No, mita aiti? Olin aamulla hermostua lapsille, kun etsin yhden Niken housuja, jotka sitten roikkuivat kuivumassa kodinhoitohuoneessa. Olin siis katsonut samaisen huoneen varmasti jo miljoonaan kertaan, mutta ne eivät vaan ottaneet silmään. Siinä kun puhisin ja tuhisin yksikseni 2-vuotias tyttäreni tuli viereeni ja kysyi rauhallisesti no, mita aiti? Mika hatana? Syyn kerrottuani hän sanoi minulle aiti lauhotu nyt! Siinähän ei voi kun rauhoittua! Hauska miten hän imee itseensä erityisesti minun puheet ja toistaa niitä aivan oikeassa paikassa. Kehityspsykologia kyllä tämänkin selitti aivan loistavasti. Kuuluu lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Tänään olen päättänyt ottaa nuorimmaiseni neuvosta vaarin ja olla rauhallisesti ja lukea – oikeasti pakon edesssä kun olo ei ole lähelläkään priimaa. Pohdin ensin opetusharjoittelua ja siihen liittyviä kysymyksiä. Sitten ajattelin lukea Innotiimin Ryhmämessut kirjan. Parin viikon päästä toteutan sen työssäni ja on hyvä vähän kerrata tekniikkaa. Samalla siitä saa ajatuksia myös opintoja varten. Josko vielä ehtisi lukea Aku Kopakkalan Ryhmä, jengi ja tiimi kertaalleen. Siinä on hyviä ajatuksia ryhmädynamiikasta ja ryhmän toiminnasta. Se sopii työhön, opintoihin ja jopa tähän seitsenjäseniseen perheeseen!

Eilen illalla suihkussa nauratti, kun häntä seurasin. Hän pesi itseään aivan kuten minä. Käden liikkeet, asennot kaikki ovat niin tuttuja. Varsinainen pikku apina! Touhottaa ja vouhottaa täällä kotona kuten ilmeisesti esikuvansa äiti eli minä. Välillä todellakin tuntuu kuin peiliin katsoisi, vaikka koko ja näkö on aivan toinen.