Eilinen tuli sulateltua lähijaksojen antia. Loppujen lopuksi jäi hyvä fiilis ensimmäisen päivän pettymyksistä huolimatta. Toinen päivä oli huomattavasti antoisampi. Meidän ryhmä kokoontui jo puoli tuntia ennen päivän alkua keskustelemaan jatkosta. Oppimispiirimme on niin motivoitunut ja täynnä semmoista luovuutta – luovaa hulluutta!
Hain eilen kassillisen uusia kirjoja seuraavaa etätehtävää varten. Meinaan urakalla lukea teoksia erilaisista oppijoista. Jostain kumman syystä ne kiinnostavat kovasti.
Kotona poika on ollut sairaana ja mies käytti häntä eilen läääkärissä. Otettiin röntgen kuvia ja verikokeita. Kotiin tullessa kertoi uudesta lääkkeestä, jonka hän sai. Ja erityisesti painotti sitä, että se on pureskeltava tabletti. No, olin pikkutyttöjen kanssa illalla muskarissa ja pojan oli määrä ottaa lääke sinä aikana. Kotiin tullessa poika valittaa mahaansa – tuntuu kuulema siltä kuin joku neulalla vatsan sisällä tökkisi. Seuraavaksi alkoi valittamaan, että on muuten iso se uusi lääke. No, ihmettelin siinä mukana sitä kunnes älysin mieheltäni kysyä, että käskithän sen pureskella. Ja mies vastaa NO EN unohdin kokonaan. Ja siis hän oli lääkärissä kuuntelemassa ohjeet ja pakkauksen päällä lukee kissankokoisin kirjaimin, että pureskeltava. Mutta miten sitä nyt voisi asia vielä saman päivän iltana muistaa – ei mitenkään! Mies oli antanut todella ison napin ja käskenyt sen niellä! Ei siis ihme, että pojan vatsassa neulaset pistelivät.
Kehityspsykologia on vielä vaiheessa. Yhä varmemmalta tuntuu, että jossain vaiheessa on todellakin syvennyttävä miesten ja naisten välisiin eroihin!
